Blogi on ollut näköjään saamattomuudesta johtuen aika pitkään kuolleena. Mies sen takana ei niinkään. En muista milloin viimeksi tänne olen jotain tarinoinut, mutta nyt ajattelin jotain ajatuksia rustata. Syitä tähän on aika monia ja suurin niistä ajanpuute. Koulu, työ, harrastukset, perhe... Kirjoittaminen olisi vaatinut oman aikansa ja, kun en ajatuksen kanssa saa kirjoitettua niin kirjoittaminen sitten jää.
Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut aika paljon. Hyvää ja ikäviäkin asioita, mutta kaikki kuuluu elämään väistämättä. Kaikesta myllerryksestä on kuitenkin selvitty ja suurimpana syynä jaksamiseen on varmasti liikunta. Liikuntaa on tullut harrastettua viikottain todella paljon ja viime syksynä kesälomilta opintojen pariin palatessa alkoi todellinen shokkihoito. Koulussa kolmen päivän aikana liikuntaa kertyi yhteensä 18 tuntia!!! Tämä siis aikavälillä torstai - lauantai, kun meillä oli lähiopetusta. Hieman oli ukon kroppa tyhjänä sen rupeaman jälkeen viikon verran. Lajeina meillä oli pallopelejä, luistelua ja yleisurheilua.
Tuo 2kk ajanjakso opetti kyllä todella hyvin palautumisen merkityksen ja harjoittelun jaksottamisen merkityksen minulle. Tuollaisen 3 päivässä 18h liikuntaa, eikä mitään keveintä liikuntaa tuo luistelu, sisältävä rupeama veti miehen sen verran veltoksi, että seuraava viikko meni täysin palautuessa eikä mitään kovin aktiivista treeniä kannattanut edes miettiä. Lähinnä palauttelua. Kaikesta voi ottaa opiksi jos vain haluaa.
Noh tuosta jaksosta oli positiivista kuitenkin se, että sieltä löytyi itselleni uusi harrastus. Nimittäin junnuvuosina pelattuani jääkiekkoa ja nyt luistelutatiojen verestämisen yhteydessä mieleeni pomppasi pitkään hautunut ajatus hakeutua jääkiekkotuomarin kurssille. No senhän minä sitten tein pidempiä enää miettimättä ja kuin tilauksesta yhden lähijaksoa seuraavana maanantaina oli Oulun jääkiekkotuomarikerho järjestämässä tuomarikurssia. Ei muuta kuin sinne!
No meinasihan se tuomarin ura tyssätä heti alkuunsa, kun se minun takaperin luistelutaito oli umpiruosteessa... Voi sanoa, että eihän sitä ollut alkuunkaan... Rimaa hipoen kuitenkin pääsin testin läpi ja siinä tilanteessa päätin, että tämä on se juttu mitä alan harjoittelemaan ihan tosissaan! Ja sen myös tein. Talven aikana aina, kun vain oli tilaisuus vedin luistimet jalkaan ja lähdin luistelemaan - takaperin. Tuomareiden luistelu, kun on pääasiassa takaperin luistelua kentällä, jotta tilanteet näkee - jos näkee sittenkään. Yleisön ja valmentajien mielestä tuomari harvemmin näkee tilanteita oikein, mutta se on sitten eri tarina se mistä vois joskus jotain kirjoittaa.
Mutta jokatapauksessa, talvi on mennyt jääkiekkotuomarin tehtäviä hoitaessa E- ja D- junioreiden peleissä. Pari C-junoreiden peliäkin tuli tuomaroitua Kajaanissa kouluviikonloppuina ja kyllä sen ikäisten pelissä vauhtia alkoi olla ihan reippaasti ei kuitenkaan ongelmia pysyä pelissä mukana. Jos minulta olisi kysytty heti tuomarin luistelutestin jälkeen mielipidettä lähteä C-junnujen peliä tuomitsemaan niin olisin saattanut tuumata, että ehkä parin vuoden kuluttua ;) Oma päämäärätietoinen asennoituminen tuomarin tehtäviin ja harjoitteluun, kuten URHEILIJA mahdollisti kuitenkin sen, että C-junnujen peli oli mahdollista tuomaroida loppukaudesta. Työnteko kannattaa aina.
Se hyöty tuosta tuomarin tehtävien hoitamisesta on myös ollut, että kunto on noussut aivan huimasti yhden talven aikana. Kävin lokakuussa 2014 tekemässä polkupyöräergometrillä tehtävän kuntotestin. Testi poljettiin uupumukseen saakka. Tulos, oli, että kuntoni on keskitason ja hyvän rajalla. Keskitason puolella kuitenkin. Maksimaalinen hapenottokyky Vo2Max oli 42ml/kg/min. En voinut sulattaa sitä, että kuntoni oli vain keskitasoa. Sen on pakko olla parempi! Jos ei nyt niin puolenvuoden kuluttua! Noh sen päätöksen pidin. Nyt toukokuussa 2015 kävin tekemässä saman testin uudestaan ja tulos oli parantunut roimasti. Nyt tulos oli reilusti hyvän puolella ja lukemina 48,6ml/kg/min.
Tavoitteeni on tällä hetkellä omalla harjoittelullani pyrkiä vielä parantamaan tuota Vo2Max arvoa ja sitä kautta tuomarin tehtävien hoitaminen on "helpompaa", kun fyysinen kunto ei rajoita tekemistä ja keskittymistä. Katsotaan mihin asti äijä saa tuloksen vedettyä, kova treenikausi on parhaillaan päällä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti