tiistai 28. tammikuuta 2014

Opiskelijan pohdintoja ja onnistumisen riemua


"Vanha koira oppii uusia temppuja. Jos ei koira niin ihminen ainakin!"
Huomenta. Kuva kuvastaa tämän aamun olotilaa... Mutta en vaivu synkkyyteen vaan reippaasti unihiekat pois silmistä ja kohti uutta mahtavaa päivää! :P (Osasinpas olla positiivinen ;) )

Maanantai-iltana sain, jälleen kerran, ihmetellä tuota oppimiseen liittyvää juttua, miten ihminen oppii uutta jos vain on halua oppia :) Nimittäin, tuossa hurahduksessani, hiphopissa. Elokuussa ensimäisellä tunnilla kaikki tuntui menevän korkealta ja kovaa ohi, aivot oli solmussa, eikä kroppa tehnyt mitä pää käski. Nyt puoli vuotta myöhemmin tuntuu, että pääkoppa on oppinut ottamaan vastaan erilaista ärsykettä, osaa myös käsitellä ärsykkeen paremmin, ja mikä parasta, kroppa tekee sitä mitä pää käskee. Ainakin valtaosan ajasta :) Toisin sanoen menosta alkaa oikeasti pystyä nauttimaan, entistä enemmän! Eikä siinä kaikki, vaan menossa pystyy vähän fiilistelläkin! :) Alkuun, kun homma meni vain siihen, että keskittyi 100% vain vetämään pätkään kuuluvat liikkeet läpi.

Noh se siitä. Eilen oli mahtava ja vähemmän mahtava päivä. Töissä perinteistä kirjaston hoitamista ja oppilaiden koulumatkatuki hakemusten tarkistamista. Paperityötä parhaimmillaan. Lounastus piti tehdä kotona vaikka alunperin ajattelin käyttää hyväksi työpaikan ruokalan tarjonnan. No siinä sitten muutaman työtehtävän vuoksi lounastus viivästyi ja lopulta, kun sain aikaa syönti hommille niin ruokalassa kerättiin sapuskoita pois. Pöh. Ajelin sitten kotiin popsimaan kananmunaa, raejuustoa ja vähän vihanneksia sekä leipää. Onneksi matkaa töihin ei ole kuin 8 km ja se menee autolla oikein näppärästi. Syksyllä suunnittelin työmatkan juoksemista pari kertaa viikossa, mutta lasten hoitoon kuljettaminen juoksemalla ei oikein onnistu :) Toki sellaisina päivinä, kun vaimolla ei ole aamuvuoroa töissä, sen voisi hilipasta juoksemalla tai polkupyörällä. Hitunen hyötyliikuntaa ja tukisi vihreitä arvoja... Muutoin en hirveän vihreä kyllä ole ;)

Siinä töihin takaisin ajellessa oli aikaa miettiä omaan opiskeluun liittyviä asioita. Tämä ensimäinen jaksohan jäi minulla melko tyhjäksi, kun sain hyväksi luettua lähes kaikki kurssit mitä jaksossa on. No opettajalta tuli tänään lopultakin sähköpostia mahdollisista vapaastivalittavista "kirjakursseista". Pari mielenkiintoista sieltä omaan makuun löytyi. Sport psychology ja liikunta varhaisvuosien aikana. En tiedä vielä millainen kirjapaketti noita kursseja varten pitää lukea ja millaisia kirjallisia töitä noihin kuuluu, mutta jos vain mahdollista niin molemmat kurssit otan ohjelmaani. Laitoin opettajalle lisätiedustelua suoritustavasta ja odottelen nyt vastausta. 

Urheilupsykologia on kiinnostanut minua siitä hetkestä, kun aloin harrastaa golfia, senkin vuoksi tuo olisi  hauska ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Lisäksi urheilupsykologian, tai psyykkisen valmennuksen, juttuja voi aivan samalla tavalla käyttää esimerkiksi yritysvalmennuksessa tai yksittäisen henkilön psyykkisen kasvun tukena, vaikkapa esiintyvillä taiteilijoilla. Yksi "erikoisuus" sports psychology kurssissa itselleni, olisi että materiaali on ymmärtääkseni englannin kielellä, tai ainakin nimestä päätellen näin voisi olla. Koskaan en ole opiskellut asioita englannin kielisestä materiaalista, paitsi golfiin liittyvää psykologiaa, ja työhön liittyvät materiaalit on aina olleet englanniksi. Mutta mielenkiintoista se varmasti tulisi olemaan :) Voisi melkein kaivaa kaapista niitä englanniksi olevia golfkirjoja ja alkaa tavaamaan niitä, vähän kuin viritellä pääkoppaa englanninkielen taajuuksille. Viimeajat, kun on menneet ihan täysin suomenkielisen kirjallisuuden parissa. Ei englanti ole mikään ongelma koskaan ollut. Toisinpäin. Englanti oli vahvin aine koulussa lukioon saakka.

Liikunta varhaisvuosien aikana kurssi puolestaan menisi melkeinpä näitä omia lapsia seuraten ja niiden tekemisiä peilaten teoriatietoon. Nuo mukulat, kun ovat kohtuullisen vauhdikkaita tapauksia ja liikunta, kuperkeikkojen ja pomppuhetkien kanssa, kuuluu lähestulkoon jokaiseen päivään :)

Nyt, kun nämä kaksi kurssia suorittaisi niin loppupäästä opinnot vastaavasti olisi vähempänä. Loppusuoralla on varmasti muutakin stressattavaa - kuten esimerkiksi päättötyö tai työpaikan etsiminen :) Molemmat kurssit on 3op suorituksia eli yhteensä 6 op:ta olisi jo valmiina vapaasti valittavia opintoja. Yhteensä vapaasti valittavia suoritetaan vissiinkin 8+2 vai mitenhän se meni. Eli tuossa olisi jo melkein puolet suoritettuna. Yksi lisävaihtoehto tuohon vapaastivalittavaan suoritukseen olisi suunnitella itse jokin liikunta-kerho, jumppasessio tai jokin muu vastaava aktiviteetti, mitä vetää jollekin ryhmälle. Omalla kohdallani se voisi olla vaikka kuntonyrkkeilyn ohjaaminen... Tai vaikkapa kahvakuulaharjoitusten pitäminen Martinniemen kyläläisille.Tuota kahvakuulailun järjestämistä kylän asukkaille olen miettinyt, että sitä voisi tulevaisuudessa harjoittaa. Kiinteitä tiloja, kun tuohon ei tarvitse ja jumpan voi vetää vaikkapa jollakin tyhjällä hiekkakentällä. Tällähetkellä tarvitsen kuitenkin hitusen enemmän vielä tietotaitoa kahvakuulailusta itsessään, jotta osaisin opettaa liikkeiden turvalliset ja oikeaoppiset suoritukset treeneissä kävijöille. Turvallisuus on mielestäni kuitenkin se tärkein asia kaikessa harjoittelussa.

Pakkanen alkaa taas kiristyä ja juoksukelit heikkenee. Tai eihän se pakkanen juoksukeliä heikennä tietenkään, mutta ittellä on ollut tapana pitää pakkasraja -15 asteessa. Tuota matalammassa lämpötilassa ottaa keuhkot minulla osumaa. Ja kyseessä kun ei ole mikään huippu-urheilijan treenaus maailmanmestaruus kisoihin, niin oma terveys menee etusijalle - ja treenit sen jälkeen. 

Eilen tuli huomattua töistä lähtiessä 15.50, että kappas vain, kuukausi sitten tähän aikaan oli pilkkopimeää, nyt aurinko vielä kajastelee hitusen tuolta parkkipaikan takaa metsän läpi. Ollaan siis hyvää vauhtia menossa kesää kohti! :)

Nyt töiden pariin ja huomenna Kajaaniin/Paltamoon.


Cheers!
-Asko

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Hiljaa hyvä tulee

Treeniviikko numero X on taas takana. Tämä viikko meni maraton harjoittelua ajatellen siihen tyyliin, että tanssitunnit toimitti tempo/intrevalli harjoituksia ja nyt sunnuntaina sitten kävin juoksemassa ihan oikeasti. Tai ajatus oli juosta, mutta sykkeet vaan lähtee heti pilviin, kun otan yhdenkin juoksuaskeleen. Yritä siinä sitten pitää sellainen tahti päällä, että harjoitus pysyy peruskuntotreeninä ;) No lenkistä puolet oli sitten kävelyä ja aina kun sykkeet oli pudonneet siirryin takaisin juoksulle tai siis hölkälle, sipsuttelulle, hissuttelulle... Millähän nimellä tuota pitäisi kutsua. Rauhallista menoa kuitenkin. 

Siinä lenkin aikana ehdin miettiä mitä erilaisempia asioita ja lähinnä ajatukset pyöri juoksuharjoittelun ympärillä,  välillä käytiin tosin verensokerin ja insuliinin toiminnan puolella.

Mietin, tuota juoksuharjoittelua, että miksi oikeasti on niin vaikea pitää ittensä juoksulenkillä kurissa siten, että ei lähde vetämään kieli vyön alla? Vaikka on kalenteriin merkannut itselle selvällä suomenkielellä, että KEVYT peruskuntolenkki. Ehkäpä se on sitä, kun pää on jostain syystä tottunut siihen, että kun lenkille lähdetään niin silloin juostaan ja sen pitää tuntuakin jossain. Eihän hissuttelu ja kävely voi yhtään mitään kehittää?? Ja kaiken lisäksi jos treenaa maratonille niin sitähän pitää juosta kieli vyön alla kokoajan, että varmasti kehittyy! No ei se taida ihan niin kuitenkaan mennä :) Rauhallinen peruskuntolenkki ei juurikaan tunnu missään. Ennen aikaa "tekniset vimpaimet" peruskuntolenkin kriteerihän oli, että koko ajan pitäisi pystyä keskustelemaan helposti. Ainakin tänään tuntui juuri tuolle - paitsi vetojen aikana ;) Päivän lenkillä oli mittaa 9,4km ja aikaa meni 1 tunti ja 20 minuuttia. Tein muutaman temmon noston ja yritin keskittyä niissä juoksutekniikkaan, että jalat oikeasti tekee tehokkaasti jotain, eivätkä vain kulje mukana. Omasta mielestäni, kun oma juoksutekniikka on todella epätaloudellista ja jalat ei tee mitään. Juoksukurssi tai -koulu voisi olla aika kova sana, saisi ainakin palautteen omasta tekemisestä :) 

"Peruskuntolenkin aikana tulisi pystyä keskustelemaan..."



Ainoa isompi juttu mikä hiukan pistää miettimään sitä puolikasta maratoonia ajatellen on vasemman jalan nilkka, kun se tuppaa kipeytymään juostessa. Lenkin jälkeen kipua ei ole, mutta juostessa, jalan iskeytyessä tiehen, nilkassa tuntuu jonkinmoinen jomotus. Oikean jalan kanssa ei ole tuollaisia ongelmia. Täytyy seurata tilannetta. Onhan se nyt tietenkin ymmärrettävää, että kun 103kg mies pistää juoksuksi ja ei juoksua ole harrastanut aktiivisesti aiemmin, niin kyllähän niveletkin uutta ärsykettä saa. Ja vielä kaiken lisäksi alustana, kun on asfaltti niin se rasittaa vielä enemmän. Nyt selkäongelmat ei kuitenkaan ole olleet riesana. Joskus aikanaan, kun juoksulenkkejä tein, niin seuraavana tai sitäseuraavana päivänä selkä oli aika heikossa hapessa. Liekö tähän vaikuttanut muun liikunnan ja kuntosaliharjoittelun lisääntyminen? Todennäköisesti joo :) Harvakseltaan, kun aikaisemmin liikuin, niin tokihan mikä tahansa liikunta-aktiviteetti veti lihakset lukkoon ja se sitten aiheutti "varjokipuja" muuallekin kroppaan. Monen ihmisen iskias vaivatkin saataisiin korjattua liikunnalla. Toki ne kenellä on todettu magneetti/röntgen kuvauksissa välilevyongelmia ovat asia erikseen, mutta on ihmisiä kenellä on vain pakarat ja alaselän lihakset, kertakaikkiaan, niin jumissa, että hermot joutuvat sen takia puristuksiin ja aiheuttavat säteilevää kipua jalkaan tai molempiin jalkoihin.

"Liikunta on lääke!"

Itselläni itse-tekemäni iskias diagnoosi korjaantui juurikin sillä, että aloin liikkumaan aktiivisesti. Lihakset olivat niin lukossa, että jalkaan säteilevä kipu oli lähes jokapäiväistä ja alkoi rajoittaa päivittäisiä askareita. Eikä liikunta ollut todellakaan ensimäisenä mielessä :D Lopulta, kun pakotin itseni liikkeelle alkoi vaivat kadota kuin itsestään. Muutaman kävelylenkin jälkeen ei kipuja enää ollutkaan. Liikunta on oikeasti todella edullinen lääke! :)

Lenkin jälkeen palautusjuoma naamariin ja saunaan lämmittelemään. Vaikka ulkolämpömittari ei lenkille lähtiessä näyttänyt kuin -1 astetta, oli tuuli aika voimakas ja hitusen toi kylmää avonaisen kaula-aukon kautta. Mie jätin vielä tyhmyyksissäni kaulahuivin pois varustuksesta. Ajattelin, että ei nyt -1 pakkasessa tarvii semmosta. No ois tarvinnut. Onneksi korkeakauluksinen poolo suojasi kuitenkin pahimmalta viimalta. 

Saunan jälkeen kokkaamaan todella myöhäistä lounasta. Todellisuudessahan se oli jo päivällinen, kun kello huiteli jo neljässä. Itselleni se oli tosin lounas, kun aamulla tuli hiukan nukuttua. Heräsin nimittäin vasta 11.30 :P Normaalisti, kuten eilen aamulla, lapset herättää 6.25. Vaimo lähti lasten kanssa eilen käymään mummolassa ja minulla oli omaa laatuaikaa :) Myöhäisenä lounaana minulla oli Kanaa, salaattia, raejuustoa ja oliiviöljyä. Namnam hyvää oli :) Huomenna töissäkin saa nauttia tuosta intialaisittain maustetusta kanasta ja salaatista. 

Nyt tekemään pöperöt valmiiksi huomiselle ja tekemään venyttelyt olohuoneen lattialle. Ensiviikko on taas kouluviikko. Jippii! :)

Cheers!
-Asko :)





lauantai 25. tammikuuta 2014

Liikuntaa lauantaihin

Lauantai käynnistyi tuttuun tapaan klo. 6.25, kun nuorempi lapsukainen alkoi huutelemaan sängystään "Niia heläsi... Niia heläsi!..." tyttö sanoo itseään niiaksi, kun ei osaa vielä oikeaa nimeään lausua :)  No ei siinä kun sängystä ylös ja aamupuuron tekoon.

Nykyään, olipa sitten arkipäivä tai viikonloppu, ei päivä lähde oikein käyntiin jos ei puuroa saa ensimäiseksi. Liekkö tämä kaurapuuroon muodostunut ittelle samanlainen riippuvuussuhde kuin joillekin kahviin? Itte en koskaan ole kahvia aktiivisesti juonut. Kuppi joskus jotain kaupan vaniljalla maustettua kahvia ja se on aivan tarpeeksi. Perinteistä Presidenttiä ei eikä Kultakatriinaa... Niillä tulee vatsan väänteitä. Mutta kaurapuuro, hyvää ja terveellistä! Puuron lisukkeeksi mansikoita, anopin mansikkamaalta poimittuja. Lisäksi raejuustoa tuomaan hitusen proteiinia aamiaiseenkin. Olen tullut todenneeksi, että ilman tuota raejuustolisuketta, nälkä ei pysy loitolla yhtä kauan kuin raejuustolla höystetty puuro. Se on se proteiini oman päätelmän mukaan se juttu, mikä pitää kylläisyyden tunteen pidempään kuin pelkkä hiilaripuuro. Jos et vielä ole kokeillut raejuustolla höystettyä puuroa niin suosittelen kokeilemaan :) Voi kuulostaa eksoottiselta, mutta hyvää se on :P

Aamu meni normipuuhissa.. Tytsyn pissatukset ja aamupalan teot, vanhempi lapsi puolestaan pitää huolen, että pääsee aamupalan jälkeen pelaamaan Wiillä hänen pelipäivän kunniaksi. Lauantai on siis poitsun pelipäivä ja hän saa pelata ennalta sovitun ajan haluamiaan pelejä (Mario party tai sitten synttärilahjaksi saamaa Mario Kart peliä) Muina viikonpäivinä pelaamista ei harrasteta.

Liikuntaviikonloppu käynnistyi sitten klo. 11.00 Citydancella olleella tanssimaraton tunnilla/sessiolla. Tanssimaratonissa on tarkoitettu aikuisille ja se sisältää joka kerta eri tanssilajeja. Tällä kerralla ohjelmassa oli locking, funky steps, 80's ja loppuun vielä sweat & stretch tunnit. Itse osallistuin kahdelle ensimmäiselle. Lockingia kokeilin ensimäisen kerran elokuussa Vuokatissa järjestetyssä tanssitapahtumassa (Vuokatti dance festival). Locking on erittäin hauska tanssilaji, mutta olen todennut, että se pitäisi sisältyä viikko-ohjelmaan, jotta tanssia pääsisi kunnolla fiilistelemään. Nyt, kun kerran puoleen vuoteen käy ottamassa lajiin tuntumaa kroppa, ja eritoten pääkoppa, ei tahdo osata ottaa vastaan erilaisia liikkeitä verrattuna perinteiseen hiphoppiin. Jokaikisellä tanssitunnilla kuitenkin oppii kuitenkin jotain uutta, vaikka tuntuukin että nyt mennään korkealta ja kovaa ohitse... :)

Toinen tunti oli sitten itselleni aivan totaalisen uusi tuttavuus funky steps. Tunnilla keskityttiin jalkatekniikoihin ja askeleihin, kuten nimikin antaa ymmärtää.  Iso-mies ja hitaat jalat. Ei paras yhdistelmä tuolle tunnille, mutta uskon vakaasti, että harjoittelemalla ne vetreytyy :) (Voi niitä aikoja, kun harrastin HanMooDo itsepuolustus/kamppailulajia jalat toimi kohtalaisen nopeaan ja spagaatikin meni heittämällä :) ) Tänään yksittäiset askeltekniikat meni ihan ok, mutta kun askeleet yhdistettiin sarjaksi niin sitten alkoi tippua kyydistä. Jalat vaan ei suostuneet toimimaan ja lopussa pääkin tuumasi, että memory overflow!!! No ei se mitään :) Eiköhän tästäkin päivästä taas jotain tarttunut takkiin mukaan. Ainakin yhtä kokemusta rikkaampi olen jos ei muuta, ja sehän se tärkeintä on. Ylioppilasjuhlassa vuonna 1997 puhunutta kaveriani lainaten "Pääasia, että porukka nauraa!" :)

Ouluhallissa oli tänään lapsiperheille suunnattu harrastusten esittelytapahtuma "Liikukko nää?" Kävin tsekkaamassa tapahtuman hiukan vähän kuin tulevan liikunnanohjaajan näkökulmasta. Kyllähän esillä oli hyvä määrä eri lajeja ja urheiluseuroja. Erittäin mukava oli nähdä myös sellainenkin laji kuin miekkailu edustettuna. Koskaan en ole miekkailua kokeillut, mutta erittäin kiinnostunut olisin kokeilemaan. Onhan se ollut entisaikojen kaksintaistelu muoto, missä on ratkottu erimielisyydet herrasmies tyyliin. Tai sitten oltu hurjia merirosvoja ryöstämässä kauppalaivoja tai kuninkaallisia laivastoja häiriköity. Näytti olevan pikku-poikien mieleen :) Miekkailu ei kuitenkaan ole Suomessa kaikkein suosituimpien harrastusten joukossa. Miksi ei? Tiedä häntä... Joukkuelajit ovat niitä suosituimpia ja harrastajamäärät paljon suurempia verrattuna yksilölajeihin. Joukkuelajit vain vetää puoleensa lapsia ja nuoria enemmän kuin yksilölajit. Onhan se toki hauskempaa harrastaa ja treenata yhdessä kuin yksin puurtaa.

Kotiin päästyä piti tankata sitten hieman myöhäiseksi mennyttä lounasta. Salaattia, raejuustoa, jauhelihaa ja kananmuna ja lasillinen maitoa + pari palaa lindtin tummaa suklaata ja vielä aamulla keitettyä pakuriteetä. Teki oikein eetvarttia! :) Niin ja tuosta pakuriteestä tulikin sitten mieleen, että syksyllä sitä tuli juotua aika ahkeraan, joka päivä 3-4 mukillista ja liekö siitä sitten seurausta, että flunssat on pysyneet loitolla?

Päivän kulutus liikunnasta oli sykemittarin mukaan n. 1900kcal. Kohtalaisen reipas kulutus, kun normaali päiväkulutus ilman liikuntaa ja erikoisempia aktiviteetteja on n. 2400kcal. Sykärin mukaan rasvan osuus kaloreista oli n. 23%. Tanssin voi tosissaan laskea tehokkaaksi kuntoliikuntamuodoksi :)

Loppupäivä menei penkkiurheillessa ja venytellessä töllön ääressä. Huomenna ohjelmassa on juoksulenkki jos tuo pakkanen vain ei yön aikana päätä ottaa jotain ihme spurttia ja nouse aivan pilviin. Tällä hetkellä vaikuttaa, että ei nousisi, kun lukemat on -3,6c asteessa. Tulossa siis oikeen leppoisa juoksutreeniin  sopiva sää! :)

Cheers!
-Asko :)

torstai 23. tammikuuta 2014

Positiivinen ajattelu




"Puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?"

Golf. Se laji missä lyödään pientä valkoista palloa, yritetään saada pallo eri etäisyyksien päässä oleviin reikiin, paikasta A paikkaan B, mahdollisimman vähillä lyönneillä. Yksinkertaista ja helppoa!

No ei ihan kaikkien mielestä. Kirjoitin jo aiemmin tästä golfin "vaikeudesta". Itse en ole koskaan mieltänyt golfia vaikeaksi lajiksi. Erilaisia haasteita lajissa on, kuten ihan missä tahansa muussa tekemisessä, mutta peli itsessään on yksinkertaista ja leppoisaa kävelyä vihreillä lyhyeksi leikatuilla väylillä. No okkei, joskus pallo karkaa sinne männikön puolelle ja silloin tarjoutuu hyvä mahdollisuus tarkistaa millainen marjasato on tulossa tai tullut. Ei sekään hassumpaa ole :)

Think positive!

Niin. Miksi golf tai jokin muu urheilulaji on joidenkin mielestä sitten vaikeaa? Tai miksi sanotaan, että en ole hyvä piirtämään? Tai en osaa piirtää?

Tehdään pieni harjoitus.

Piirrä paperille 9 pistettä oheisen kuvan osoittamaan järjestykseen. Sen jälkeen yhdistä pisteet toisiinsa neljällä suoralla viivalla. Piirrä viivat siten, että et nosta kynää missään vaiheessa ylös paperista. Vastaus seuraa myöhemmin :)


Vastaus aiemmin esittämääni pohdintaan "Miksi mikä tahansa tekeminen on vaikeaa? Tai minä en osaa piirtää?", Siksi koska sinä ITSE sanot niin. Sinä itse olet asettanut itsellesi rajat, mitä voit tehdä ja mitä et. Mitä osaat tehdä, ja mitä et. Jos sinun päähän on hakattu pienestä pitäen, että et sinä osaa piirtää. Niin avot! Mentaalinen malli on tehty sinulle, että et todellakaan osaa piirtää ja kuvittelet näin itsekin. Toinen kysymys sitten on vielä, että KUKA voi sanoa, että sinä et osaa piirtää??? Jos otat kynän ja piirrät viivan pisteestä A pisteeseen B. Olipa lopputuloksena luotisuora viiva, mutkikas viiva, kaari tai viiva mikä sisältää 90 asteen käännöksiä useampia. Voit taputtaa itteäsi olkapäälle tai pomppia riemusta "MINÄ OSAAN PIIRTÄÄ!!!" :)

 Jos päähän taotaan itsesi toimesta tai jonkun toisen toimesta kokoajan negatiivisuutta ja negatiivisia ajatusmalleja, on lopputulos 100% varmasti se, että et edes uskalla yrittää ja oppimisen halu kyseistä asiaa kohtaan on mennyttä.

Jos ei ympäristö aseta meidän elämään mentaalisia rajoja, niin useasti suurimman omien mahdollisuuksien rajoittajan saatat löytää itsestäsi.



-Asko
Puoliksi Täynnä ;)

Vastaus laatikkoleikkiin ;)
Think outside of the box!

lauantai 18. tammikuuta 2014

First but not the last...


Mahassa murisee... Mahaa kutittaa... Onko siellä perhosia??? Keskiviikkona, kesken työpäivän, aivan kuin tyhjästä tajusin, että huomennahan minulla alkaa opinnot aivan uuden aihealueen parissa. Samassa hieman jännitystäkin oli havaittavissa. Onhan tämä aika jännää :)  

Jännyyden tilalle hiipi hieman kauhunsekaisia ajatuksia, kun koulutusalan vastaavan opettajan, vai olikohan se suunnitteluvastaava, suusta kuului nämä sanat heti ensimäisen päivän aluksi. 

"Ette arvaakaan mihin olette ryhtyneet..."

Meidän opiskelijoiden keskuudessa hiukan hymähdettiin, että jopas jotain... Mutta tokihan tuo on totta, että eihän me vielä tiedetä mihin me olemme oikein ryhtymässä, vaikka tiedämme opintojen alan. Lisäksi jokaisella meillä on omat työmme ja perheemme mitkä varmasti asettavat omat haasteensa ja järjestelemiset opintojen kanssa. Voi olla, että useammankin kuin vain kerran saa vielä miettiä, että mihin tosiaan on päänsä pistänyt. Opettaja tutorilta tuli kuitenkin lohduttavat sanat omassa puheessaan, Jos tulee ihan mitä vain opintoihin liittyvää niin ottakaa yhteyttä. Ei ole vielä tullut sellaista tilannetta vastaan mitä ei ole saatu järjesteltyä. Eli nou hätä, opinnot saa varmasti järjestettyä tavalla tai toisella! Se siitä kauhun sekaisesta fiiliksestä :) Positiivisuus kunniaan ja pää pystyssä tulta päin! ;)

"Tuntui kuin olisin palannut takaisin kotiin..."

Aika mielenkiintoinen kokemus kouluun meno oli kaiken kaikkiaan. Taisi olla aika tarkalleen 20.12.2002, kun kävin pokkaamassa päästötodistukseni saman koulun, mutta eri koulutusalan päätteeksi. Tuosta on nyt kulunut 11 vuotta. Jotenkin fiilikset oli kuin olisi palannut takaisin kotiin pitkältä matkalta :) Hassua. Toki koulu on muuttunut fyysisesti, ympäristö on muuttunut ja kampus alue kehittynyt. 

Tutoroivan opettajan kertomana koulutuskokonaisuus kuulosti erittäin fiksulta kokonaisuudelta. Käytännön ja teorian yhdistäminen on, ainakin puheissa, viety aivan uudelle tasolle 11 vuoden aikana. Uskon, että ei tämä aivan lööperi puheita ole ja käytännössäkin homma toimii. Mutta aika näyttää. 3,5 vuoden kuluttua homman pitäisi olla paketissa jos mitään force majeure tilanteita tule vastaan mitkä asioiden eteenpäin viemisen estää.

Päivän aikana kuunneltiin tosiaan opettajien kertomuksia ja lisäksi opiskelija tutorit olivat järjestäneet hieman aktiviteettia meidän luokalle :) Riverdancea... No ei nyt kuitenkaan sitä perinteistä. Kaikille sidottiin köydet nilkkoihin ja sitten alettiin tanssimaan ;) No joo, ajatuksena oli kuitenkin se, että narut oli punottu köydeksi ja köyden puolessa välissä oli solmu. Porukka jaettiin kahtia ja molempien joukkueiden jäsenille sidottiin pikkunarut nilkkoihin ja sitten piti punoa se naruista punottu köysi auki... Hauskaa piisasi ja kyllähän se, kun vauhtiin päästiin, hitusen saattoi riverdancea muistuttaa :) Hyvin hyvin etäisesti ;) Harmi, että tästä huvista ei tullut kuvaa otettua. Lisäksi muutama muu ryhmäyttämiseen liittyvä juttu oli ohjelmassa mukana. 

"Mitä sekalaisempi seurakunta ihmisiä pistetään yhteen, sitä parempia lopputuloksia saadaan aikaan..."

Pariin otteeseen toistemme esittelyjä erilaisista työ historioista ja opintojen taustoista kuunnellessa mieleen tuli, että tämän päivän työelämä on aika raakaa. Ei välttämättä raakaa, mutta väsyttää ihmisen ja se sitten pistää ihmisen miettimään, että mitä oikeasti haluaa tehdä. Tai mitä sellaista voisi tehdä mistä saa nautintoa ja sellaisen fiiliksen, että tekee jotain tärkeää. En ollut todellakaan ainoa opiskelija, joka haki muutosta omalle uralleen koulusta. Ryhmästä löytyy juristi, restonomi, diplomi-insinööri, tradenomi ja upseeri muun muassa. Opettajamme tuumasi, että luokan kokonaisuus vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Kajaanin ammattikorkeakoulun liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma keskittyy aktiviteettimatkailuun. Kuten opettajammekin totesi, että mitä erilaisempia ihmisiä, mitä erilaisempien taustojen kanssa laitetaan yhteen, sitä parempia ideoita ja innovaatioita saadaan kehitettyä. Ja aivan varmasti sekalainen seurakunta eri alojen ihmisiä omine kompetensseineen voi antaa koululle ja koulutusohjelmallekin uusia ideoita ja ajatuksia miten kehittää koulutusta tulevaisuudessa. 

Perjantaina oli sitten ohjelmassa ruotsin kielen lähtötasotesti. Mitä sitä nyt voi odottaa siltä testiltä, kun ruotsia on opiskellut n. 12 vuotta sitten ja sen jälkeen sitä ei ole kertaakaan käyttänyt missään yhteydessä. Joskus korkeintaan Expressenin lööpin käynyt lukemassa, kun ruotsalaiset katkerina avautuu jääkiekkotappiotaan Suomelle. Noh eihän lähtötasotesti muuta kartoita kuin sen, että tarvitseeko opiskelija tukiopetusta, jotta hän voi menestyksekkäästi suoriutua sitten varsinaisesta kielen opiskelusta. Mutta olisikohan sitä mahdollista hyväksilukea, kun AMK:ssa on aikanaan jo suorittanut ruotsin opinnot ja vielä vaadittavalla virkamiestasolla??? ;) Pitääpä ottaa asiasta selvää :P

Lähtötasotestin jälkeen tutorit kierrättivät meitä kampus alueella. Kaikki tärkeimmät paikat tuli käytyä läpi kuten se tärkein ruokala :) Lisäksi koululla vaikutti olevan todella nykyaikainen kuntosali mikä on opiskelijoiden käytössä. Tuolta kuntosalilta joskus saattaa jokunen kuvakin tänne blogiin tupsahtaa :P Tuskin minusta, mutta yleisesti treenauksesta tai jotain... Saas nähä. 

Varsinainen opiskelu aloitettiin sitten iltapäivästä. Projektityön kurssin ensimäiset tunnit. Vuonna 2002 valmistuin tietojenkäsittelyn tradenomiksi samaisesta Kajaanin AMK:sta ja silloin suoritin projektityön kurssin myös ja opettajan kanssa keskusteltuani totesimme, että saan tuon kurssin hyväksiluettua vanhoilla opinnoilla. Ensimäinen kurssi siis nyt on jo suoritettuna! :) Jipii! Eikä tuo sitten lopulta jäänyt viimeiseksi hyväksi luetuksi kurssiksi tässä ensimäisessä jaksossa. Projektityön hyväksiluku sai seuraa kokous- ja neuvottelutaitojen, liiketoiminta osaamisen, suomenkielen ja tietotekniikan kursseista. Ensimäinen jakso vaikuttaa tällä hetkellä todella tyhjältä... Vain terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen jäi suoritettavaksi luennoilla käymällä ja tentillä. Pitää nyt kuitenkin tutor opettajan kanssa keskustella vielä asiasta olisiko tuohon mahdollista jotain täytettä saada, että loppupään opinnoista ne kurssit olisivat sitten vähempänä. Siellä kuitenkin tulee olemaan aivan varmasti tekemistä päättötyön ja harjottelun kanssa. Kuten projektityön tunnilla opettaja sanoi, että ajoissa, kun aloittaa suunnittelun ja työn tekemisen niin lopussa ei tule kiire eikä aikataulut veny ja pauku... Kuten hyvin monessa tuotekehitysprojektissa, missä mukana olen ollut, on käynyt ;)

"Mitä tekee TOSI opiskelija perjantai-iltana???
Tosi opiskelija lähtee kuntoilemaan!"

Perjantai-ilta meni sitten TOSI opiskelijan tavoin... Baarissa... Just kidding ;) No höpö höpö. TOSI opiskelija lähti sukulaisten kanssa Kajaanin uuteen uimahalliin kuntoilemaan! :) Todella hieno uimahalli olikin! Kyllä kajaanilaisten ja siellä vierailevien passaa käydä Kaukavedessä polskimassa. Vanhassa uimahallissa vierailleena voin sanoa, että ero on kuin yöllä ja päivällä... En nyt tähän hätään enemmän toisistaan etäällä olevia vertauskuvia keksinyt... Mutta joka tapauksessa ero on suuri. Vanha, kun alkoi olla jo siinä kunnossa, että hyvä jos käyttökieltoa ei altaalle laitettu. 

Kaukavedestä löytyi 4kpl 50m ratoja. 25m ratoja myös 4kpl jos en aivan väärin muista. 50m radat pystyi vielä jakaa kahtia eli 25m ratojen määrä lisääntyy sitä kautta. Kyllä tuolla passasi polskia ja olihan se aika mielenkiintoinen ja positiivinen kokemus päästä 50m radalla tekemään vetoja. 25m radalla ainoastaan uineena voi sanoa, että kyllähän kuntoilun kannalta on ihan positiivista, että niitä käännöksiä ja liukuja ei tarvii koko aikaa olla tekemässä. Voi keskittyä oikeasti uimiseen ja vähän miettiä sietä tekniikkaakin enemmän, kun ei tarvii muutaman vedon jälkeen alkaa keskittymään kääntymiseen. Ja mikä parasta VESILIUKUMÄKI!!! ;D

Kylmävesiallas jäi kokeilematta, mutta lämminvesiallas oli ihan mukava kokemus uinnin päälle, lisäksi muutamat vesihierontapisteet teki oikein hyvää lähes krampissa olleille pohkeille uimalaudan kanssa tehdyn potkuharjoittelun jälkeen. Unta ei tarvinnut paljon houkutella uinnin jälkeen. Silmät kiini ja nukkumatin maille ;)

Lauantaipäivä päättyi sitten ennen aikaisesti, kun viimeisen eli tuon liiketoimintaosaamisen kurssin sain myös hyväksiluettua vanhoilla opinnoilla. 13.00 auton nokka kohti Haukipudasta ja ensimäinen kouluviikonloppu, mutta ei todellakaan viimeinen, on pistetty pakettiin :) 

Mielenkiintoiset ja aivan varmasti ikimuistoiset 3,5 vuotta tulossa mahtavien opiskelutovereiden kanssa! :) 

-Asko =)

maanantai 13. tammikuuta 2014

Viikko #2 takana

Juoksuharjoittelu on edennyt ihan mukavasti lähestulkoon ohjelman mukaan. Hieman on ollut malttamattomuutta lenkillä ilmassa, että en ole malttanut pitää lenkkiä suunnitellun matalasykkeisenä. Juoksu on siis lähtenyt hiukan lapasesta. Se vaan johtuu siitä, että tykkään vetää ittestäni mehut pihalle. Toisin sanoen juoksulenkit ovat muuttuneet vauhtijuoksuiksi tai sitten olen tehnyt 200-300m intervalleja muutaman ja sen jälkeen palauttanut juoksun rauhalliseksi... Tai melkein rauhalliseksi ;)

Viikon saldo kilometrinä oli 25km. Onhan tuo ihan kiitettävä määrä henkilölle, kuka väitti vihaavansa juoksemista vielä muutama vuosi sitten ;) Niin ne mielipiteet muuttuu asioiden suhteen, kun saa puitteet kuntoon.

No tällä viikolla tulee pidettyä jokatapuksessa hiukan rauhallisempi tahti. Torstaina minulla alkaa Kajaanissa ne liikunnanohjaajan opinnot ja se sitten saattaa hitusen hidastaa menoa tällä viikolla. Toki illalla on aikaa käydä lenkilläkin, mutta todennäköisesti otan hiukan kevyemmin. Tänä iltana ohjelmassa on HipHop tunti ja keskiviikkona Street Styles tunti. Sunnantai-iltana sitten tunnin lenkki tällä kertaa ihan rauhalliseen tahtiin ilman mitään mopon karkailua :)

Ruokavaliopuolessa olen keskittynyt ihan normaaliin monipuoliseen kotiruokaan. Hitusen hiilihyrdraattipitoisempaa kuin edellisen puolivuosikkaan aikana. Juoksuharjoittelu kuitenkin kaipaa sitä hiilaria koneeseen. Ja kun totta puhutaan, niin en ole huomannut olotilassa minkaanlaista eroa siihen vähempi hiilihydraattiseen elämään. Juoksulenkit kulkee oikein hyvin kun koneessa on muutakin kuin proteiinia.

Herkkujakaan en ole unohtanut, kuten eilen illalla nämä herkulliset lätyt kolmensuklaan jäätelöllä ja kermavaahdolla ja valkosuklaa koristelulla höystettynä. Eikö kuulostakin ihanan terveelliseltä??? ;) Mutta kuten on tullut todettua moneen otteeseen - terveellinen elämä ei vaadi kitumista ja herkkujen itseltään kieltämistä. On vain osattava hallita ne herkkuihin kohdistuvat himot ja hallittava oman syömisen määrä. 5-vuotias poikani on aikamoinen malli vanhemmilleenkin. Eilen näitä lättyjä syödessämme totesi ensimäisen lätyn jälkeen, että haluaa toisen. No annoin hänelle toisen. Pari palaa otettuaan hän kuitenkin totesi, että en minä jaksa tätä syödä. Itse ihmettelin, että mistähän hän on oppinut tuon, että vaikka olisi kuinka herkullista syötävää niin ei ole pakko syödä övereitä. Onhan häntä toki tullut joskus varoteltua, että jos liikaa herkkuja syö niin tulee puklu. Pari kertaa näin on päässyt käymään ja ehkä siitä sitten hän on ottanut opikseen ja huomaa nyt ajoissa kylläisen tunteen.

Omaan lapsuusaikaan kuului koulussakin kasvatusmalli missä paheksuttiin lautaselle ruoan jättämistä. Eihän se toki hyvä tapa ole, mutta kokki-tädit kun tuppasivat pistämään lautaselle jokaiselle lapselle vakiomäärän ruokaa ja eihän pienikokoisimmat jaksaneet kaikkia. Siinä sitten yritettiin pakolla saada lapsi kuitenkin syömään vaikka ruoka pursuaisi jo korvista ulos. Tämä aiheuttaa ongelmia aikuisiässä, kun lautanen syödään aina tyhjäksi. Olipa olo täysi tai ei. Tuosta epäterveellisestä tavasta tai voisi melkeinpä sanoa, että syömishäiriöstä on todella vaikea päästä eroon.

Tähän lopuksi vielä eilisen juoksulenkistä syke käppyrää.



-Asko

torstai 2. tammikuuta 2014

Tavoitteena 21 km


"En ikinä juokse maratonia..."

Viime kesänä sain päähän piston, että juoksenpas kympin. Toki olin hiukan kuntoillut sitä ennen, lähinnä painon pudotus oli ajatuksena. Juoksemisesta kuitenkin innostuin hyvien kenkien ja kunnon juoksusukkien hankinnan jälkeen, että ajattelin josko se kymppi menisi. No menihän se eikä siinä mitään ihmeellistä lopulta ollut =)

Reitti oli hitusen ehkä haastavampi, kuin normaalisti kympin kisoissa on. Nousuja oli kaksi tai kolme todella kovaa. Ensimäinen kilometri meni maastojuoksuna latupohjaa pitkin ja viimeiset 3km soratietä. Loppuaika kuitenkin 1:07. Alkuvauhti oli todella rauhallista. Sykkeet lähdin pitämään 140 tuntumassa (maksimi 185).

Tuon kympin aikana aloin miettiä, että "entäpä jos?" siis juoksisin puolikkaan maratoonin? Maratonistakin olen aina sanonut, että EN IKINÄ, enkä edes puolikasta! Mutta joutunen syömään jälleen sanani yhdessä EN IKINÄ asioista. Tällä hetkellä on nimittäin kovasti suunnitteilla ensikesänä puolikkaan maratonin juokseminen :) Todennäköisesti tapahtumana on Terwahölkkä.

Kehon koostumus minulla ei ole mikään paras mahdollinen juoksemista ajatellen. Lihaksia, raskas luusto ja pituutta löytyy reilusti. Juoksutekniikkakaan ei ole mikään kaksinen. Tavoitteeni ei kuitenkaan ole kahden tunnin alitus, vaan ajatuksena on lähteä juoksemaan puolikas vain läpi. Ehkä harjoitusten edetessä voi tavoiteaikaa hiukan miettiä, mutta näin alkuun ajatus on juosta pätkä läpi ilman kommelluksia. Miksi? No ihmisellä vain pitää olla tavoitteita elämässä :) On niitä varmasti hullumpiakin asioita mitä voisi elämässään tehdä kuin juosta... Ei tämä mitään keski-iän kriisiä tai näyttämisen halua ole. Tai no jos totta puhutaan, niin jos jollekin haluan näyttää pystyväni tähän niin se olen minä itse kenelle näytän närhen munat! :P

Juoksemista en ole koskaan harjoitellut ja juokseminen muutenkin on ollut viimeisen päälle vastenmielistä. Joten jonkinlainen runko harjoitteluun on todellakin tervetullut. Pohjaksi ajattelin ottaa juoksuforumilta "Puolimaraton läpi" ohjelman. Ohjelmaa tutkiessani tulin siihen tulokseen, että eihän tämä juokseminen mitään rakettitiedettä loppujenlopuksi ole. Harjoitellaan samalla tavalla kuin salitreenauksessakin, mutta lajina on juoksu. Muista levätä, muista syödä ja harjoittele ohjelman mukaan. En epäile hetkeäkään ettenkö pystyisi tuota 21km matkaa juoksemaan järjestelmällisen harjoittelun jälkeen! :)

Sivumainintana kerrottakoon, että olen minä terwahiihdonkin vetänyt perinteisellä tyylillä läpi täysin sisun varassa. Suksissa ei ollut ensimäisen 2km jälkeen pitoa OLLENKAAN. Keli oli sen verran hirveä, että liisteriä olisi suksiin pitänyt olla, mutta minulla oli vain pikku-pakkaselle soveltuvaa purkkivoidetta ja sehän ei jäisellä ladulla toiminut ollenkaan. Aikaa sille 40km lenkille meni aika paljon... En edes muista lopullista aikaa. Maalissa taisin olla viiden viimeisen joukossa...  :P

Takaisin juoksuun... Juuri äsken tulin lenkiltä ja lenkin perimmäisenä tarkoituksena oli peruskunnon kehitys. Tässä linkki polarpersonaltrainer.com sivustolle tallentamiini harjoitustietoihin Lenkki. Lenkki tuntui oikeenkin helpolta. Vaikka sykkeet minulla pyrkii heti pilviin, kun juoksuaskelia otan. Sykkeen kurissapitämiseksi pienet kävelypätkät teki oikein hyvää. En kuitenkaan usko, että peruskuntoni olisi aivan rapa-luokassa, sen verran paljon olen liikuntaa kuitenkin harrastanut. Toki suurin osa liikuntasuoritteistani on sykealueella 140 ja siitä ylöspäin, kun maksimit minulla on laskennallisesti 185 tietämillä. Eli jos sykealueharjoittelua orjallisesti noudatan niin peruskuntoa minun tulee kehittää lenkeillä missä syke ei nouse kovinkaan paljon yli 130.

Lähden tekemään puolimaraton läpi ohjelman mukaista harjoittelua ja seuraan mielenkiinnolla kuinka pitkäjänteinen harjoittelu vaikuttaa sykkeisiin ja omaan kuntoon :) Jännää olla oman itsensä koekaniinina, kun koskaan aiemmin tällaista harjoitusohjelmaa en ole läpi vetänyt. Paitsi saliharjoittelussa ja siellä järjestelmällinen harjoittelu on toiminut. Juoksun lisäksi viikottainen liikunta tulee sisältämään 2 tanssituntia ja kouluviikkoina, mahdollisesti opintoihin kuuluvat liikuntasuoritteet.

Mutta pidemmittä puheitta se on nyt sitten sanottu ääneen ja julkisesti niin eihän tästä paluuta enää ole! :)

Tavoitteena Terwamaraton 2014 ja 21km.

-Asko =)