Heipähei. Melkein kaksi viikkoa on mennyt ilman kirjoittelua, mutta kirjoittamisen aika on mennyt koulutehtävien rustailuun. Viimeviikolla jo aloitin tämän kirjoittamisen, mutta en päässyt loppuun asti. Jatketaan tästä :)
Pidin koulussa tuntia ravitsemuksesta ja syömishäiriöistä
perättäisinä päivinä ja aloin miettimään diettaamisen terveellisyyttä. Diettien terveellisyydestä on kirjoiteltu paljonkin ja siitä miten dietin jälkeen elämää jatketaan. Olen itsekin tästä kirjoitellut jossain sivulauseessa.
Anyway katsoimme oppilaiden kanssa dokumentin ranskalaisesta nuoresta naisesta joka sairasti anoreksiaa ja bulimiaa. Naisen päivä koostui kauppareissusta, ahmimisesta ja oksentamisesta. Oikeasti tuota katsoessa mietti, että miten ihminen voi päätyä tuollaiseen tilanteeseen. Mikä tuon aiheuttaa, koska anoreksia on oikeasti todella vakava henkinen sairaus. Naisen pakkomielteenä oli jatkuva painon pudotus. Jos vaaka näytti, että paino oli noussut 100g edellisestä päivästä, oli punnituksen päälle ryhdyttävä jumppaamaan, jotta noussut 100g saatiin kulutettua pois. Niin ja se ruokavalio. Hän söi pelkästään keksejä, keksejä, keksejä ja keksejä. Kaikki keksit huuhdottiin alas colajuomalla.
Nainen eli jatkuvalla dietillä.
Tämän videon aikana aloin miettimään, että kuinka suuret riskit nuorilla, miehillä tai naisilla, on sairastua anoreksiaan tai johonkin muuhun henkiseen sairauteen tämänhetken fitness buumin takia? Netissä on useita diettejä tarjolla pelkällä maksa ja saa ohjeet periaatteella. Kuinka moni näistä palvelun tarjoajista pitää myös huolen, että henkilö dietin jälkeen muuttaa ruokavaliosta saatavan kalorimäärän normaalille tasolle. Jos kalorimäärää ei normalisoida painohan jatkaa putoamistaan ja elimistö ei varmasti voi hyvin siinä tilanteessa. Ei siitä huolehdita vaan jatko-ohjeistahan pitää tietysti maksaa...
Jokapaikassa ja varsinkin diettien yhteydessä ja televisio-ohjelmissa puhutaan pudotetuista painokiloista ja ihmisen ULKONÄÖN kohenemisesta. Voi jumankauta sanon minä! Mielestäni tärkeintä liikunnassa ja ravitsemuksen muuttamisessa terveellisemmäksi on ihmisen terveyden kohentaminen. Miksi ohjelmissa ei mitata vaikka rasvaprosenttia? Tai kuvataan tilanne missä henkilöltä otetaan lähtötilanteessa täydellinen verenkuva ja seurataan puolen vuoden ajan miten ruokavalion muuttaminen ja liikunnan lisääminen pudottaa henkilön riskejä sairastua esimerkiksi sokeritautiin tai sydän/verisuonisairauksiin. Mutta ei eihän sitä voi tehdä, kun se on mummojen ja pappojen hommaa sellanen! Se ei myy yhtään mitään. Toisin sanoen se ei ole mediaseksikästä ollenkaan! Kaikki tahtovat nähdä kuinka henkilö ruoskitaan salilla itkemään ja tämän kaiken jälkeen henkilön paino on pudonnut 100 kilosta 60 kiloon. Vai kuinka? Vaikka itsekin olen seurannut painoni kehittymistä 1-3 kertaa viikossa aamupunnituksella, olen alkanut pohtia tuon punnituksen järjellisyyttä. Muut terveydelliset seikat kun ovat paljon tärkeämpiä kuin numero vaa'an näytössä.
Hirvittävää paatosta. Noh tässä sivukorvalla kuulokkeista kuuntelin erästä nimeltämainitsematonta diettiohjelmaa ja aloin näkemään hieman punaista... Olisi kiva nähdä vaikka kahden vuoden päästä missä tilassa nämä ohjelmassa olleet painonpudottajat ovat sillähetkellä. Kuinka moni on oikeasti saanut elämäntavat kohdilleen ja terveellinen elämä on jatkunut?
Tällaisia ajatuksia tänään... :)
Kesä on tulossa joten ei vaivuta synkkyyteen! :)
Cheers,
Asko!
Helou helou!
Viikonloppu oli ja meni ja perjantaina alkoi olympiakisat Sotshissa Venäjällä. Nyt on siis erinomainen aika harrastaa penkkiurheilua ja näiden kisojen aikana yleverollekin saa oikeasti vastinetta, kun lähetyksiä voi seurata netissä livenä ja nauhoitettuna sekä nettilähetysten lisäksi ylen kaikilta TV-kanavilta. Penkkiurheilijan unelma siis! :) Onhan tuota itsekin tullut seurattua aika aktiivisesti kisoja pitkästä aikaa. Liekö tämä oma liikunta-aktivoituminen syypäänä siihen, että kiinnostaa myös seurata urheilua? Mahdollisesti.
Vaikka eihän se tervettä ole vain istua ja töllöttää telkkaria, no olympialaiset on vain kerran kahdessa vuodessa. Vai miten ne nykyään menikään? Kesäolympialaiset neljän vuoden välein ja talviolympialaiset neljän vuoden välein, kuitenkin jotkut olympialaiset aina kahden vuoden päästä. Muistan edelleen kuinka mukulana seurasin kaikki mahdolliset urheilulähetykset telkkarista ja olympialaisten avajaisiakin heräsin katsomaan vaikka lähetys oli aamuyöstä kolmen aikaan. Liikunta ja urheilun seuraaminen on aina ollut lähellä sydäntä :) Olympialaisissa on vielä hauskaa se, että näkee lähetyksiä myös niistä lajeista mitä normaalisti ei televisiossa näytetä. Kuten curling. Ne hassut mölisevät myllynkivien vierittäjät. Alkuun vaikuttaa, että laji on yksinkertaista kivien liu'uttamista jäätä pitkin, mutta hiukan pidemmän seuraamisen jälkeen laji alkaa muistuttaa hiukan jotain shakin tyyppistä lajia painavilla kivillä pelattuna. Suomella ei taida olla joukkuetta nyt olympialaisissa mukana...
Vaikka olympialaiset ovatkin menossa niin en aio täysin passivoitua näyttöpäätteiden ääreen. Viikonloppuna kotipuolessa Pudasjärvellä vieraillessani otin ohjelmaan, pitkästä aikaa, aamulenkkeilyn. Tein molempina aamuina, lauantaina ja sunnuntaina, 6km aamuaerobiset lenkit erinomaisessa säässä. Keskisykkeet oli alle 120 ja maksimit 142. Nyt oikeasti pidin itseni kurissa enkä lähtenyt kiskomaan sykkeitä ylös ja väsyttämään kroppaa, vaan pysyttelin tosissaan matalalla sykealuiella. Rasvan polttoa ja peruskunnon kehittämistä, se on seuraavan kolmen viikon teemana kuntoilussa ja juoksutreeneissä. On hivenen pakko ottaa tosissaan tuo peruskunnon kehittäminen, kun tuntuu, että lenkki kuin lenkki niin sykkeet on heti taivaissa yhdenkin juoksuaskeleen jälkeen. Hissuttelu onnistuu kyllä, mutta mitä merkitystä sillä on, kun nopeus on sama kuin kävellessä? Puolikasta maratonia ajatellen on varmasti ihan järkevää tuon kuntopohjan kehittäminen.
Viikonloppuna pääsin tekemään ensimäisen hiihtolenkin tälle talvea! :) Ja kyllä teki hyvää päästä hiihtämään! Nostalgiset fiilikset tuli, kun Jyrkkäkosken 5km lenkkiä lähdin kiertämään. Lapsena olin tosissaan innokas hiihtäjä, vaikka koskaan en muihin kisoihin osallistunutkaan kuin nappulahiihdot ja koulun kisat. Hiihtäminen oli vain mukavaa! :) Lauantaina ja sunnuntaina huomasin sitten omistavani lihaksia mistä minulla ei ole ollut havaintoa aikoihin :) Paikat eivät olleet kuitenkaan niin kipeinä kuin pelkäsin. Todennäköisesti lauantai- ja sunnuntai-aamujen kevyet palauttavat aerobiset lenkit tehosivat positiivisesti. Ja mikä myös oli positiivista aamulenkeissä, pari viikkoa kestänyt painojumi laukesi ja maanantai - tiistai välisenä yönä paino heilahti alaspäin 1,5kg :) Uskon, että se oli täysin nuiden kevyiden aamulenkkien ansiota. Laittoivat aineenvaihdunnan toimimaan eri tavalla kuin normaali aamurytmiin tulikin yllättävä muutos :)
Olen täällä blogissakin hokenut sitä, että painolukemia ja grammoja ei pidä tuijottaa, kun sillä aiheuttaa itselleen turhaa stressiä. Totta, mutta itselläni on tietty lukema tähtäimessä mihin pitää päästä, minkä jälkeen sitten aletaan hakemaan painoa takaisin, mutta hiukan eri muodossa kuin rasvana! :) Kovin sitkeästi nuo vatsamakkarat ittellä on kropassa, mutta kyllä ne siitä lähtee, jos vaikka projekti kesäksi kuntoon 2014! ? ;) Hah! Ei todellakaan. Mitään projekteja minä en ittelleni aseta vaan menen eteenpäin siten kuin parhaalta tuntuu. Syön terveellisesti, herkuttelen terveellisesti välillä ja liikun PALJON! :)
Kuntosalitreenit on ollut ittelläni vähän vähissä, mutta jostain on pakko tinkiä. Enemmän panostan kestävyysharjoitteluun tällä hetkellä ja se tukee tuota rasvanpolttoakin. Voihan kestävyystreeni viedä lihasta mukanaan, mutta en usko, että pelkästään lihaksia poltan tällä hetkellä. Varmistan kuitenkin reilun proteiinin saannin ja syön myös hiilareita harjoitusten polttoaineeksi. Lokakuussa kävin inbody mittauksessa ja kunhan vaaka näyttää sitä tiettyä maagista lukemaa, mikä minulla on tavoitteena, käyn mittauksessa uudestaan ja katsotaan sitten mitä kropalle on tapahtunut.
Tilasin puolitoista viikkoa sitten varastoon täydennystä Massilta. Proteiinia, dekstroosia, vihreä tee kapseleita, sinkkiä ja vanilja puddinkia. Lisäksi mukaan olivat laittaneet Myproteinin nutrigreens pussin 50g. Toimitus jälleen kerran nopea. Tilasin keskiviikkona 23.30 ja paketti olisi ollut noudettavissa jo torstai-iltana postista, mutta ehdin postiin vasta perjantaina. No ei se niin päivän päälle :) 4kg pönttö proteiinia oli aika iso :) Aikaisemmin olen ostanut vain pienempiä pusseja, 750g - 1kg. Mutta totesin, että sama hankkia isompi pömpeli kerralla niin ei tarvi vähän väliä olla ostamassa uutta pussia :) Kilohintakin on kohillaan isommassa pöntössä. No siinä sitten aloin miettiä, että olisi fiksua, jos olisi yksi tai kaksi sopivan kokoista pömpeliä mihin tehdä valmiiksi palkkarisekoitus. Kuin tilauksesta Voimariini blogin kirjoittaja Mari oli tekemässä kaappien siivousta ja sain häneltä pari tyhjää pömpeliä mihin sekoitukset voi tehdä! :) Kiitos Voimariinille! :)
Tässä sitten lopuksi kuva uudesta rahkaherkusta, jos haluaa hieman uutta makua rehkalle niin sekaan maustettua proteiinia ja saat paremmalle maistuvan ja entistäkin proteiinipitoisemman iltapalan/välipalan! :)
Viikonloppuna ohjelmassa Kajaanin keikka. Lauantaina pelkästään ruotsin tunnit iltapäivällä, jos ei sitten satu saamaan kurssia hyväksiluetuksi.
Ulkona sataa lunta. Antaa tulla vaan ja paljon niin saadaan hyvät hiihtokelit! :)
Cheers!
-Asko
Hilirimpsis ja hellurei! Viikko mennä heilahti ja ei kerennyt kirjoittamaan mitään tänne blogin puolelle. Opinnot pyörähti hiukan isommalla rattaalla käyntiin viime viikonloppuna, vaikka eihän minulla ollut kuin "Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen yhteiskunnassa" (tästä eteenpäin THEY) kurssilta luentoja. Jokatapauksessa tehtäviä alkoi tulemaan. Tuon THEY:n lisäksi aloitin parin vapaasti valittavan kurssin suorittamisen omatoimisesti. Toinen on Liikunta varhaisvuosien aikana ja toinen Sociology of Sport. Molempiin suorituksiin pitää lukea määrä X aineistoja (kirjoja/tutkimuksia) ja niistä sitten kirjoittaa raportti/referaatti tai molemmat.
Alunperinhän oletin, että tuo Sociology of sport kurssi olisi ollut Sport Psychology, mutta opettaja oli muistanut kurssin nimen väärin. Hitusen olin pettynyt tuohon muutokseen, mutta nyt, 4 tutkimusta liittyen urheilun/ liikunnan sosiologiaan lukeneena, täytyy myöntää, että mielenkiintoista asiaa tuokin on. Esimerkiksi yhdessä tutkimuksessa oli tutkittu, kuinka vuoden 2002 jalkapallon world cup turnaus lähensi Japanin ja Etelä-Korean välejä? Voidaanko urheilun voimin parantaa valtioiden välisiä suhteita? tai voidaanko urheilun avulla parantaa mielikuvaa jostakin maasta/ihmisryhmästä/kansakunnasta?
"Moni kakku päältä kaunis..."
Tällä hetkellä mediassa kirjoitetaan paljon Sotshin olympialaisista ja kuinka Venäjän presidentti Putin on ottanut kisat omille harteilleen, pyrkiessään luomaan kaikkien aikojen mahtavimmat olympialaiset. Viesti on median välityksellä ollut tosin aivan muuta kuin upeaa ja prameaa esimerkiksi suksien huoltoauton "huollon" osalta. Juoksevaa vettä ei ole ollut käytössä ja alkuun ei ulkopuolista sähköäkään ole ollut saatavilla. Voidaanhan kisojen pinnasta tehdä upea, mutta onko pinnan alla asiat kuitenkaan viimeisen päälle hoidossa? Moni kakku päältä kaunis... Mutta mediakin tarrautuu toki raflaavimpiin uutisiin, millä voidaan revitellä kissan kokoisin kirjaimin uutisissa. Eritoten tällä kertaa ei niin positiivisin uutisin, kun kyseessä on suuri ja mahtava Venäjän maa.
Takaisin THEY:n pariin. Liikunta, tai paremminkin liikunnan puute, on tällä hetkellä Suomessa yksi suurimpia yhteiskunnan ongelmia. Toki meillä on mahdolliset velkakriisit ja talousvaikeudet, mutta se on materiaa. Jos ihmisten terveys ja hyvinvointi on retuperällä, niin on aivan turhaa miettiä mitään verojen korotuksia ja palkkojen leikkauksia, koska ei meillä ole verojen maksajia siinä tilanteessa. Mitä hyväkuntoiselle suomen kansalle on sitten tapahtunut? Mentäessä taaksepäin johonkin vaikkapa 1960-luvulle miehet oli rautaa ja laivat puuta. Nyt tilanne on kääntynyt toisinpäin. Ja vieläpä niin, että työmiehillä on elintasovatsa ja johtajilla kunto viimesen päälle kohillaan. Miten näin on päässyt käymään? Mitä oikein yhteiskunnassa on tapahtunut? Yksi yhteinen nimittäjä voi olla yhteiskunnan teknologisoituminen. Ruumiillinen työ loistaa poissaolollaan, työpäivän aikana ei tule niin sanottua arkiliikuntaa. Miksi? No yksinkertaisesti sen takia, kun koneet tekee työt ihmisten puolesta. Metsätöitä ei tehdä enää käsipelissä lihasvoimalla vaan on motot, mitä ohjaa ihminen. Metsuri istuu mukavasti lämpimässä kopissa ja rasittaa mahdollisimman vähän itseään. Ergonomiaan on toki panostettu, mutta ei se ergonomia sitä arkiliikuntaa tuota. Tarjoaa vain mahdollisimman vähän rasittavan työympäristön. Nyt "metsuri" kiipeää moton hyttiin, heiluttelee hitusen ohjaimia päivän aikana ja päivän päätteeksi hyppää moton hytistä pois ja ajaa autolla kotiin syömään ja katsomaan telkkaria. Kuinka paljon liikuntaa, vai pitäisikö kysyä, kuinka vähän liikuntaa saa sisällytettyä tämän päivän metsurin työpäivään, kun ennen työ ei ollut mitään muuta kuin liikuntaa? Ei metsurit ole ainoita syntipukkeja, otin heidät vain esimerkiksi tähän. Toimistotyöläisillä on hienot hissit millä mennään kerroksesta 1 kerrokseen 5. Ei käytetä portaita. Liikuntaa ei siis ole enää arjessa kuten ennen, eikä "raskaan" työpäivän päätteeksi viitsitä lähteä vaikkapa hurjan rasittavalle puolentunnin kävelylle. Syödä kyllä jaksetaan kuten entisaikojen työmiehet ja sen kyllä huomaa.
"...treenataan hauista nostelemalla 5g painavia irtokarkkeja..."
No entäs lapset ja nuoret. Leikki-ikäisten lasten liikuntaa tulee heidän omissa leikeissään, mutta iän karttuessa liikunta vähenee aika monella. Osalla lapsista se loppuu kokonaan. Miksi näin käy? Ei ole varmasti yhtä ainoaa syytä, vaan monen asian seurausta. Vanhempien välinpitämättömyys, pelikoneet, televisio, yhteiskunnan digitalisoituminen/teknologisoituminen, vanhempien esimerkki, kaverit... Kuinka vanhempien esimerkillä on merkitystä? Sillä nimenomaan mielestäni on. Jos vanhempien esimerkki liikunnasta lapselle on se, että treenataan hauista olohuoneen sohvalla maaten, nostellen yksitellen 5 grammaa painavia irtokarkkeja lattialla olevasta herkkukupista suuhun, niin onhan tämä nyt aivan mahtavaa esimerkin näyttämistä! Ihan varmasti lapsi omaksuu tämän mahtavan tavan harjoittaa epäterveellistä elämää! Väitän, ja voin olla väärässä, että ylipaino ja liikkumattomuus ei kulje geeneissä. Ylipaino ja liikkumattomuus ei kulje suvun perintönä, kuten aika moni suomalainen tuppaa perustelemaan omaa suunnatonta ylipainoaan. Kyllä se epäterveellinen elämä on ihan oma valinta tai opittu toimintamalli. Kuten myös terveellinenkin elämä.
Mutta se lasten ja nuorten liikunta. Väitän, ja voin olla väärässä, että yksi suuri tekijä lasten ja nuorten liikkumattomuuteen on koti ja kotoa tulevat vaikutteet. Jos kotona ei välitetä siitä, että nuori istuu pleikkarin ääressä joka päivä sen jälkeen, kun läksyt on tehty niin eihän se nuori varmasti mitään muuta tee. Jos vanhemmat näyttävät esimerkkiä lapsilleen istumalla pleikkarin edessä joka ikinen ilta niin lapsi omaksuu liikkumattoman toimintamallin ja istua nököttää vanhemman vieressä tekemättä yhtään mitään.
Miten tällainen oravanpyörä sitten saatisiin katkaistua? Vaikkapa perheliikunnalla! Perheliikuntahan voi olla vaikkapa yhteinen retki eväsleipien syöntiin. Kävellään puolikilometriä johonkin sopivaan paikkaan retkelle ja syödään eväsleivät ja ihmetellään luonnon kauneutta taikka lasta askarruttavia asioita. Kuin huomaamattaan liikuntaa kertyy sekä lapsille, että vanhemmille. Tai voihan sitä, jos aivan hurjaksi heittääntyy, mennä koko perheen voimin vaikkapa uimahalliin? Tai vanhemmat vie lapsen ilmaiseen luistelukouluun ja itse samalla on mukana toiminnassa ja saa edes pientä liikuntaa. Koko perheen voimin lumitöiden teko, ilman lumilinkoa tahi lumitöihin valjastettua mönkijää. Kyllähän se rasittavaa on, mutta se on tarkoituskin! :) Ei se edes pienen päivittäisen "ylimääräisen" liikuntahetken keksiminen ole vaikeaa! Jos ette oikeasti muuta keksi ni menkää harrastamaan aikuisten kesken parisuhdeliikuntaa makkarin puolelle ;)
Mitä liikuntaa sinä, juuri sinä siellä, harrastat?
Ihminen on luotu liikkumaan, jos ihminen ei liiku sen aivan varmasti huomaa omassa kehossaan.
Cheers!
-Asko
