Istumista ja tulevaisuuteen kurkistusta

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi kuinka monta tuntia päivässä käytät istumiseen? Istutpa sitten työssä, bussissa, autossa, polkupyörän selässä, television ääressä etc etc... Tämän päivän ihminen käyttää istumiseen aika suuren osan siitä ajasta minkä hän on hereillä. Luin vastikään kirjan "Luomuliikunnan vallankumous". Vaikka olen täällä blogissakin nykyajan ihmisten liikkumattomuudesta avautunut, tässä kirjassa tuotiin virallisia tutkimustuloksia esille juurikin liikkumattomuuteen ja nykyajan perisyntiin ISTUMISEEN liittyen.

Istuminen itsessään on oikein mukavaa ja rentouttavaa eikö? Mutta entäpä sitten, kun istut päivässä yli 7 tuntia ja et harrasta liikuntaa? Mitä riskejä se tuo tullessaan. Kirjassa oli esitetty erittäin havainnollistava diagrammi siitä mitä pitkään istuminen ja liikkumattomuus versus vähän istumista ja vähän tai ei juuri ollenkaan liikkumista tekee riskille kuolla sydän ja verisuoniperäiseen vaivaan. TODELLA yllättävä tulos. Jos liikut yli 7 tuntia viikossa ja istut päivässä yli 7 tuntia tai jos et liiku juuri lainkaan, mutta istut päivittäin korkeintaan 1 tunnin on riskisi kuolla sydän ja verisuoniperäiseen tautiin YHTÄ SUURI! Kuulostaa todella hullulta, mutta näin kirjassa kovasti väitettiin. Olenhan miekin tiennyt, että sitting is killing me!!! ja sen takia tavoitteena olisi päästä johonkin sellaiseen liikunnan alan työhön, että ei tarvitsisi ainakaan sitä 8 tuntia päivässä istua paikallaan. Koska se ei todellakaan tee hyvää ihmiselle.

Istuminen hidastaa aineenvaihduntasi ja sydämen syke on lepotasolla hyvin pitkälti. Tein viimeviikolla sykemittarilla testin kulutuksesta ja syketasoista 11 tunnin ajalta. Aamulla laitoin sykemittarin käyntiin töihin lähtiessä ja sammutin illalla kotona. Mitään suurempaa aktiviteettia en harrastanut päivän aikana. Istuin töissä koneella ja tein muutamat ojentajajumpat tuolin käsitukien avulla. Linkki "harjoitukseen"

11 tunnin ajalta sykärin mukaan kulutus istumisella ja minimissään olleella liikunnalla oli pyöreästi 1600 kcal. Jos minun tilalla olisi 165cm nainen, kulutus olisi vieläkin vähemmän. Miettiipä tuosta sitten, että mitä voi päivässä syödä, jotta annettu energia vastaa kulutuksesta? Miten päivän aikana voi tuota kulutusta sitten lisätä ilman erikoisempaa tekemistä? No mielestäni todella mahtava juttu olisi esimerkiksi jumppapallot istuimiksi mukavien toimistotuolien tilalle! Jumppapallot istuimina on mahdollistettu Oulunseudulla ainakin Virpiniemen urheiluopistolla ja Oulussa jokin koulu minkä nimeä en nyt muista. Mutta jokatapauksessa aivan mahtavaa, että oppilaita aktivoidaan tunnilla. Jumppapallon päällä lihakset joutuu tekemään töitä eikä ryhtikään pääse lösähtämään niin helposti kuin kävisi normaalissa toimistotuolissa. Itse olen kovasti miettinyt, että tekisin täällä koululla (Haukiputaan ammattikoulu) aloitteen, että ainakin työntekijöille tulisi toimistoihin mahdolliseksi käyttää jumppapalloja istuimina. Olkootki se vaikka minun viimeinen teko tässä työyhteisössä, mutta jotain olisin saanut aikaan ainakin täällä muutakin kuin kirjaston pystyssä pitäminen ;) Työt minulla täällä päättyy siis 18.6. ja sen jälkeen pitää alkaa miettimään uusia haasteita!

Mnojoo tuo oli tuollaista terveyshuttua taas :D Mutta jos jotakuta sattuu kiinnostamaan tämän hetken suurin yhteiskunnallinen ongelma istuminen niin suosittelen ottamaan käteen kirjan "Luomuliikunnan vallankumous".

Mitä omalle liikunnalleni kuuluu? Viimeviikko meni hiukan hiljaisemmissa merkeissä sen ollessa hiihtolomaviikko. Itsehän olin töissä. Vaimon kanssa yhtenä päivänä sulkapalloa ja muuten liikuntaa ei sitten ollutkaan. Tämän viikon maanantaina alkoi olla hirvittävät vieroitusoireet hiphop tunnilta ja onneksi niitä viekkareita pääsikin hoitamaan maanantai-iltana :) Ja olihan se siistiä taas! Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Viikonloppuna suunnittelin käyväni hiihtämässä, mutta hiihtokelit taitaa olla tältä talvelta hyvin pitkälti finiitto, jos ei sitten lähde lappiin. Tällä hetkellä tuo lappiin lähteminen ei kuitenkaan ole mahdollista ajallisesti eikä taloudellisestikaan... Kurjaa sinällään, mutta pitää tyytyä lenkkeilyyn.

Maraton projektikin on kokenut pienen takapakin, kun samana päivänä pitäisi olla vielä koulunpenkillä... Ja todennäköisesti samalle päivälle on vielä laitettu jokin tentti, että ei varmaan voi olla pois. No varmaan sen kuulee tuossa jossakin vaiheessa toukokuuta mikä tilanne on. Toki onhan niitä muitakin maratoneja tarjolla kuin Tervamaraton. Tapahtumana tuo vaan olisi ollut iso ja ensikertalaisille suositellaan osallistumista nimenomaan isoon tapahtumaan missä varmasti huolto on järjestetty hyvin jo järjestäjien puoleltakin, että omaa huoltoa ei tarvitse välttämättä reitin varrelle alkaa järjestämään amatöörillä :) Katsotaan ja seurataan tilannetta. Tavoite edelleen kuitenkin on, että ensi kesänä juoksee sen puolikkaan maratoonin.

Huomenna taas Kajaaniin opiskelujen pariin. Pitkästä aikaa. Viimeksi olin Kajaanissa, jos en aivan väärin muista, kuukausi sitten... Jos ei jopa hiukan kauemminkin...

Cheers!
Askoppi

 



Diettaaminen ja sen terveellisyys

Heipähei. Melkein kaksi viikkoa on mennyt ilman kirjoittelua, mutta kirjoittamisen aika on mennyt koulutehtävien rustailuun. Viimeviikolla jo aloitin tämän kirjoittamisen, mutta en päässyt loppuun asti. Jatketaan tästä :)

Pidin koulussa tuntia ravitsemuksesta ja syömishäiriöistä

perättäisinä päivinä ja aloin miettimään diettaamisen terveellisyyttä. Diettien terveellisyydestä on kirjoiteltu paljonkin ja siitä miten dietin jälkeen elämää jatketaan. Olen itsekin tästä kirjoitellut jossain sivulauseessa.

Anyway katsoimme oppilaiden kanssa dokumentin ranskalaisesta nuoresta naisesta joka sairasti anoreksiaa ja bulimiaa. Naisen päivä koostui kauppareissusta, ahmimisesta ja oksentamisesta. Oikeasti tuota katsoessa mietti, että miten ihminen voi päätyä tuollaiseen tilanteeseen. Mikä tuon aiheuttaa, koska anoreksia on oikeasti todella vakava henkinen sairaus. Naisen pakkomielteenä oli jatkuva painon pudotus. Jos vaaka näytti, että paino oli noussut 100g edellisestä päivästä, oli punnituksen päälle ryhdyttävä jumppaamaan, jotta noussut 100g saatiin kulutettua pois. Niin ja se ruokavalio. Hän söi pelkästään keksejä, keksejä, keksejä ja keksejä. Kaikki keksit huuhdottiin alas colajuomalla.

Nainen eli jatkuvalla dietillä.

Tämän videon aikana aloin miettimään, että kuinka suuret riskit nuorilla, miehillä tai naisilla, on sairastua anoreksiaan tai johonkin muuhun henkiseen sairauteen tämänhetken fitness buumin takia? Netissä on useita diettejä tarjolla pelkällä maksa ja saa ohjeet periaatteella. Kuinka moni näistä palvelun tarjoajista pitää myös huolen, että henkilö dietin jälkeen muuttaa ruokavaliosta saatavan kalorimäärän normaalille tasolle. Jos kalorimäärää ei normalisoida painohan jatkaa putoamistaan ja elimistö ei varmasti voi hyvin siinä tilanteessa. Ei siitä huolehdita vaan jatko-ohjeistahan pitää tietysti maksaa...

Jokapaikassa ja varsinkin diettien yhteydessä ja televisio-ohjelmissa puhutaan pudotetuista painokiloista ja ihmisen ULKONÄÖN kohenemisesta. Voi jumankauta sanon minä! Mielestäni tärkeintä liikunnassa ja ravitsemuksen muuttamisessa terveellisemmäksi on ihmisen terveyden kohentaminen. Miksi ohjelmissa ei mitata vaikka rasvaprosenttia? Tai kuvataan tilanne missä henkilöltä otetaan lähtötilanteessa täydellinen verenkuva ja seurataan puolen vuoden ajan miten ruokavalion muuttaminen ja liikunnan lisääminen pudottaa henkilön riskejä sairastua esimerkiksi sokeritautiin tai sydän/verisuonisairauksiin. Mutta ei eihän sitä voi tehdä, kun se on mummojen ja pappojen hommaa sellanen! Se ei myy yhtään mitään. Toisin sanoen se ei ole mediaseksikästä ollenkaan! Kaikki tahtovat nähdä kuinka henkilö ruoskitaan salilla itkemään ja tämän kaiken jälkeen henkilön paino on pudonnut 100 kilosta 60 kiloon. Vai kuinka? Vaikka itsekin olen seurannut painoni kehittymistä 1-3 kertaa viikossa aamupunnituksella, olen alkanut pohtia tuon punnituksen järjellisyyttä. Muut terveydelliset seikat kun ovat paljon tärkeämpiä kuin numero vaa'an näytössä.

Hirvittävää paatosta. Noh tässä sivukorvalla kuulokkeista kuuntelin erästä nimeltämainitsematonta diettiohjelmaa ja aloin näkemään hieman punaista... Olisi kiva nähdä vaikka kahden vuoden päästä missä tilassa nämä ohjelmassa olleet painonpudottajat ovat sillähetkellä. Kuinka moni on oikeasti saanut elämäntavat kohdilleen ja terveellinen elämä on jatkunut?

Tällaisia ajatuksia tänään... :)

Kesä on tulossa joten ei vaivuta synkkyyteen! :)

Cheers,
Asko!

Aerobisita treeniä ja olympialaisia

Helou helou!

Viikonloppu oli ja meni ja perjantaina alkoi olympiakisat Sotshissa Venäjällä. Nyt on siis erinomainen aika harrastaa penkkiurheilua ja näiden kisojen aikana yleverollekin saa oikeasti vastinetta, kun lähetyksiä voi seurata netissä livenä ja nauhoitettuna sekä nettilähetysten lisäksi ylen kaikilta TV-kanavilta. Penkkiurheilijan unelma siis! :) Onhan tuota itsekin tullut seurattua aika aktiivisesti kisoja pitkästä aikaa. Liekö tämä oma liikunta-aktivoituminen syypäänä siihen, että kiinnostaa myös seurata urheilua? Mahdollisesti.
 

Vaikka eihän se tervettä ole vain istua ja töllöttää telkkaria, no olympialaiset on vain kerran kahdessa vuodessa. Vai miten ne nykyään menikään? Kesäolympialaiset neljän vuoden välein ja talviolympialaiset neljän vuoden välein, kuitenkin jotkut olympialaiset aina kahden vuoden päästä. Muistan edelleen kuinka mukulana seurasin kaikki mahdolliset urheilulähetykset telkkarista ja olympialaisten avajaisiakin heräsin katsomaan vaikka lähetys oli aamuyöstä kolmen aikaan. Liikunta ja urheilun seuraaminen on aina ollut lähellä sydäntä :) Olympialaisissa on vielä hauskaa se, että näkee lähetyksiä myös niistä lajeista mitä normaalisti ei televisiossa näytetä. Kuten curling. Ne hassut mölisevät myllynkivien vierittäjät. Alkuun vaikuttaa, että laji on yksinkertaista kivien liu'uttamista jäätä pitkin, mutta hiukan pidemmän seuraamisen jälkeen laji alkaa muistuttaa hiukan jotain shakin tyyppistä lajia painavilla kivillä pelattuna. Suomella ei taida olla joukkuetta nyt olympialaisissa mukana...

Vaikka olympialaiset ovatkin menossa niin en aio täysin passivoitua näyttöpäätteiden ääreen. Viikonloppuna kotipuolessa Pudasjärvellä vieraillessani otin ohjelmaan, pitkästä aikaa, aamulenkkeilyn. Tein molempina aamuina, lauantaina ja sunnuntaina, 6km aamuaerobiset lenkit erinomaisessa säässä. Keskisykkeet oli alle 120 ja maksimit 142. Nyt oikeasti pidin itseni kurissa enkä lähtenyt kiskomaan sykkeitä ylös ja väsyttämään kroppaa, vaan pysyttelin tosissaan matalalla sykealuiella. Rasvan polttoa ja peruskunnon kehittämistä, se on seuraavan kolmen viikon teemana kuntoilussa ja juoksutreeneissä. On hivenen pakko ottaa tosissaan tuo peruskunnon kehittäminen, kun tuntuu, että lenkki kuin lenkki niin sykkeet on heti taivaissa yhdenkin juoksuaskeleen jälkeen. Hissuttelu onnistuu kyllä, mutta mitä merkitystä sillä on, kun nopeus on sama kuin kävellessä? Puolikasta maratonia ajatellen on varmasti ihan järkevää tuon kuntopohjan kehittäminen.

Viikonloppuna pääsin tekemään ensimäisen hiihtolenkin tälle talvea! :) Ja kyllä teki hyvää päästä hiihtämään! Nostalgiset fiilikset tuli, kun Jyrkkäkosken 5km lenkkiä lähdin kiertämään. Lapsena olin tosissaan innokas hiihtäjä, vaikka koskaan en muihin kisoihin osallistunutkaan kuin nappulahiihdot ja koulun kisat. Hiihtäminen oli vain mukavaa! :) Lauantaina ja sunnuntaina huomasin sitten omistavani lihaksia mistä minulla ei ole ollut havaintoa aikoihin :) Paikat eivät olleet kuitenkaan niin kipeinä kuin pelkäsin. Todennäköisesti lauantai- ja sunnuntai-aamujen kevyet palauttavat aerobiset lenkit tehosivat positiivisesti. Ja mikä myös oli positiivista aamulenkeissä, pari viikkoa kestänyt painojumi laukesi ja maanantai - tiistai välisenä yönä paino heilahti alaspäin 1,5kg :) Uskon, että se oli täysin nuiden kevyiden aamulenkkien ansiota. Laittoivat aineenvaihdunnan toimimaan eri tavalla kuin normaali aamurytmiin tulikin yllättävä muutos :)

Olen täällä blogissakin hokenut sitä, että painolukemia ja grammoja ei pidä tuijottaa, kun sillä aiheuttaa itselleen turhaa stressiä. Totta, mutta itselläni on tietty lukema tähtäimessä mihin pitää päästä, minkä jälkeen sitten aletaan hakemaan painoa takaisin, mutta hiukan eri muodossa kuin rasvana! :) Kovin sitkeästi nuo vatsamakkarat ittellä on kropassa, mutta kyllä ne siitä lähtee, jos vaikka projekti kesäksi kuntoon 2014! ? ;) Hah! Ei todellakaan. Mitään projekteja minä en ittelleni aseta vaan menen eteenpäin siten kuin parhaalta tuntuu. Syön terveellisesti, herkuttelen terveellisesti välillä ja liikun PALJON! :)

Kuntosalitreenit on ollut ittelläni vähän vähissä, mutta jostain on pakko tinkiä. Enemmän panostan kestävyysharjoitteluun tällä hetkellä ja se tukee tuota rasvanpolttoakin. Voihan kestävyystreeni viedä lihasta mukanaan, mutta en usko, että pelkästään lihaksia poltan tällä hetkellä. Varmistan kuitenkin reilun proteiinin saannin ja syön myös hiilareita harjoitusten polttoaineeksi. Lokakuussa kävin inbody mittauksessa ja kunhan vaaka näyttää sitä tiettyä maagista lukemaa, mikä minulla on tavoitteena, käyn mittauksessa uudestaan ja katsotaan sitten mitä kropalle on tapahtunut.

Tilasin puolitoista viikkoa sitten varastoon täydennystä Massilta. Proteiinia, dekstroosia, vihreä tee kapseleita, sinkkiä ja vanilja puddinkia. Lisäksi mukaan olivat laittaneet Myproteinin nutrigreens pussin 50g. Toimitus jälleen kerran nopea. Tilasin keskiviikkona 23.30 ja paketti olisi ollut noudettavissa jo torstai-iltana postista, mutta ehdin postiin vasta perjantaina. No ei se niin päivän päälle :) 4kg pönttö proteiinia oli aika iso :) Aikaisemmin olen ostanut vain pienempiä pusseja, 750g - 1kg. Mutta totesin, että sama hankkia isompi pömpeli kerralla niin ei tarvi vähän väliä olla ostamassa uutta pussia :) Kilohintakin on kohillaan isommassa pöntössä. No siinä sitten aloin miettiä, että olisi fiksua, jos olisi yksi tai kaksi sopivan kokoista pömpeliä mihin tehdä valmiiksi palkkarisekoitus. Kuin tilauksesta Voimariini blogin kirjoittaja Mari oli tekemässä kaappien siivousta ja sain häneltä pari tyhjää pömpeliä mihin sekoitukset voi tehdä! :) Kiitos Voimariinille! :)

Tässä sitten lopuksi kuva uudesta rahkaherkusta, jos haluaa hieman uutta makua rehkalle niin sekaan maustettua proteiinia ja saat paremmalle maistuvan ja entistäkin proteiinipitoisemman iltapalan/välipalan! :)

Viikonloppuna ohjelmassa Kajaanin keikka. Lauantaina pelkästään ruotsin tunnit iltapäivällä, jos ei sitten satu saamaan kurssia hyväksiluetuksi.

Ulkona sataa lunta. Antaa tulla vaan ja paljon niin saadaan hyvät hiihtokelit! :)

Cheers!
-Asko

Liikunnanohjaajan opinnot - jatkuu...

Hilirimpsis ja hellurei! Viikko mennä heilahti ja ei kerennyt kirjoittamaan mitään tänne blogin puolelle. Opinnot pyörähti hiukan isommalla rattaalla käyntiin viime viikonloppuna, vaikka eihän minulla ollut kuin "Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen yhteiskunnassa" (tästä eteenpäin THEY) kurssilta luentoja. Jokatapauksessa tehtäviä alkoi tulemaan. Tuon THEY:n lisäksi aloitin parin vapaasti valittavan kurssin suorittamisen omatoimisesti. Toinen on Liikunta varhaisvuosien aikana ja toinen Sociology of Sport. Molempiin suorituksiin pitää lukea määrä X aineistoja (kirjoja/tutkimuksia) ja niistä sitten kirjoittaa raportti/referaatti tai molemmat.

Alunperinhän oletin, että tuo Sociology of sport kurssi olisi ollut Sport Psychology, mutta opettaja oli muistanut kurssin nimen väärin. Hitusen olin pettynyt tuohon muutokseen, mutta nyt, 4 tutkimusta liittyen urheilun/ liikunnan sosiologiaan lukeneena, täytyy myöntää, että mielenkiintoista asiaa tuokin on. Esimerkiksi yhdessä tutkimuksessa oli tutkittu, kuinka vuoden 2002 jalkapallon world cup turnaus lähensi Japanin ja Etelä-Korean välejä? Voidaanko urheilun voimin parantaa valtioiden välisiä suhteita? tai voidaanko urheilun avulla parantaa mielikuvaa jostakin maasta/ihmisryhmästä/kansakunnasta?

"Moni kakku päältä kaunis..."

Tällä hetkellä mediassa kirjoitetaan paljon Sotshin olympialaisista ja kuinka Venäjän presidentti Putin on ottanut kisat omille harteilleen, pyrkiessään luomaan kaikkien aikojen mahtavimmat olympialaiset. Viesti on median välityksellä ollut tosin aivan muuta kuin upeaa ja prameaa esimerkiksi suksien huoltoauton "huollon" osalta. Juoksevaa vettä ei ole ollut käytössä ja alkuun ei ulkopuolista sähköäkään ole ollut saatavilla. Voidaanhan kisojen pinnasta tehdä upea, mutta onko pinnan alla asiat kuitenkaan viimeisen päälle hoidossa? Moni kakku päältä kaunis... Mutta mediakin tarrautuu toki raflaavimpiin uutisiin, millä voidaan revitellä kissan kokoisin kirjaimin uutisissa. Eritoten tällä kertaa ei niin positiivisin uutisin, kun kyseessä on suuri ja mahtava Venäjän maa.

Takaisin THEY:n pariin. Liikunta, tai paremminkin liikunnan puute, on tällä hetkellä Suomessa yksi suurimpia yhteiskunnan ongelmia. Toki meillä on mahdolliset velkakriisit ja talousvaikeudet, mutta se on materiaa. Jos ihmisten terveys ja hyvinvointi on retuperällä, niin on aivan turhaa miettiä mitään verojen korotuksia ja palkkojen leikkauksia, koska ei meillä ole verojen maksajia siinä tilanteessa. Mitä hyväkuntoiselle suomen kansalle on sitten tapahtunut? Mentäessä taaksepäin johonkin vaikkapa 1960-luvulle miehet oli rautaa ja laivat puuta. Nyt tilanne on kääntynyt toisinpäin. Ja vieläpä niin, että työmiehillä on elintasovatsa ja johtajilla kunto viimesen päälle kohillaan. Miten näin on päässyt käymään? Mitä oikein yhteiskunnassa on tapahtunut? Yksi yhteinen nimittäjä voi olla yhteiskunnan teknologisoituminen. Ruumiillinen työ loistaa poissaolollaan, työpäivän aikana ei tule niin sanottua arkiliikuntaa. Miksi? No yksinkertaisesti sen takia, kun koneet tekee työt ihmisten puolesta. Metsätöitä ei tehdä enää käsipelissä lihasvoimalla vaan on motot, mitä ohjaa ihminen. Metsuri istuu mukavasti lämpimässä kopissa ja rasittaa mahdollisimman vähän itseään. Ergonomiaan on toki panostettu, mutta ei se ergonomia sitä arkiliikuntaa tuota. Tarjoaa vain mahdollisimman vähän rasittavan työympäristön. Nyt "metsuri" kiipeää moton hyttiin, heiluttelee hitusen ohjaimia päivän aikana ja päivän päätteeksi hyppää moton hytistä pois ja ajaa autolla kotiin syömään ja katsomaan telkkaria. Kuinka paljon liikuntaa, vai pitäisikö kysyä, kuinka vähän liikuntaa saa sisällytettyä tämän päivän metsurin työpäivään, kun ennen työ ei ollut mitään muuta kuin liikuntaa? Ei metsurit ole ainoita syntipukkeja, otin heidät vain esimerkiksi tähän. Toimistotyöläisillä on hienot hissit millä mennään kerroksesta 1 kerrokseen 5. Ei käytetä portaita. Liikuntaa ei siis ole enää arjessa kuten ennen, eikä "raskaan" työpäivän päätteeksi viitsitä lähteä vaikkapa hurjan rasittavalle puolentunnin kävelylle. Syödä kyllä jaksetaan kuten entisaikojen työmiehet ja sen kyllä huomaa.

"...treenataan hauista nostelemalla 5g painavia irtokarkkeja..."

No entäs lapset ja nuoret. Leikki-ikäisten lasten liikuntaa tulee heidän omissa leikeissään, mutta iän karttuessa liikunta vähenee aika monella. Osalla lapsista se loppuu kokonaan. Miksi näin käy? Ei ole varmasti yhtä ainoaa syytä, vaan monen asian seurausta. Vanhempien välinpitämättömyys, pelikoneet, televisio, yhteiskunnan digitalisoituminen/teknologisoituminen, vanhempien esimerkki, kaverit... Kuinka vanhempien esimerkillä on merkitystä? Sillä nimenomaan mielestäni on. Jos vanhempien esimerkki liikunnasta lapselle on se, että treenataan hauista olohuoneen sohvalla maaten, nostellen yksitellen 5 grammaa painavia irtokarkkeja lattialla olevasta herkkukupista suuhun, niin onhan tämä nyt aivan mahtavaa esimerkin näyttämistä! Ihan varmasti lapsi omaksuu tämän mahtavan tavan harjoittaa epäterveellistä elämää! Väitän, ja voin olla väärässä, että ylipaino ja liikkumattomuus ei kulje geeneissä. Ylipaino ja liikkumattomuus ei kulje suvun perintönä, kuten aika moni suomalainen tuppaa perustelemaan omaa suunnatonta ylipainoaan. Kyllä se epäterveellinen elämä on ihan oma valinta tai opittu toimintamalli. Kuten myös terveellinenkin elämä.

Mutta se lasten ja nuorten liikunta. Väitän, ja voin olla väärässä, että yksi suuri tekijä lasten ja nuorten liikkumattomuuteen on koti ja kotoa tulevat vaikutteet. Jos kotona ei välitetä siitä, että nuori istuu pleikkarin ääressä joka päivä sen jälkeen, kun läksyt on tehty niin eihän se nuori varmasti mitään muuta tee. Jos vanhemmat näyttävät esimerkkiä lapsilleen istumalla pleikkarin edessä joka ikinen ilta niin lapsi omaksuu liikkumattoman toimintamallin ja istua nököttää vanhemman vieressä tekemättä yhtään mitään.

"Perhe, kaiken A ja O"

Miten tällainen oravanpyörä sitten saatisiin katkaistua? Vaikkapa perheliikunnalla! Perheliikuntahan voi olla vaikkapa yhteinen retki eväsleipien syöntiin. Kävellään puolikilometriä johonkin sopivaan paikkaan retkelle ja syödään eväsleivät ja ihmetellään luonnon kauneutta taikka lasta askarruttavia asioita. Kuin huomaamattaan liikuntaa kertyy sekä lapsille, että vanhemmille. Tai voihan sitä, jos aivan hurjaksi heittääntyy, mennä koko perheen voimin vaikkapa uimahalliin? Tai vanhemmat vie lapsen ilmaiseen luistelukouluun ja itse samalla on mukana toiminnassa ja saa edes pientä liikuntaa. Koko perheen voimin lumitöiden teko, ilman lumilinkoa tahi lumitöihin valjastettua mönkijää. Kyllähän se rasittavaa on, mutta se on tarkoituskin! :) Ei se edes pienen päivittäisen "ylimääräisen" liikuntahetken keksiminen ole vaikeaa! Jos ette oikeasti muuta keksi ni menkää harrastamaan aikuisten kesken parisuhdeliikuntaa makkarin puolelle ;)

Mitä liikuntaa sinä, juuri sinä siellä, harrastat?

Ihminen on luotu liikkumaan, jos ihminen ei liiku sen aivan varmasti huomaa omassa kehossaan.
 

Cheers!
-Asko

Opiskelijan pohdintoja ja onnistumisen riemua

"Vanha koira oppii uusia temppuja. Jos ei koira niin ihminen ainakin!"

Huomenta. Kuva kuvastaa tämän aamun olotilaa... Mutta en vaivu synkkyyteen vaan reippaasti unihiekat pois silmistä ja kohti uutta mahtavaa päivää! :P (Osasinpas olla positiivinen ;) )

Maanantai-iltana sain, jälleen kerran, ihmetellä tuota oppimiseen liittyvää juttua, miten ihminen oppii uutta jos vain on halua oppia :) Nimittäin, tuossa hurahduksessani, hiphopissa. Elokuussa ensimäisellä tunnilla kaikki tuntui menevän korkealta ja kovaa ohi, aivot oli solmussa, eikä kroppa tehnyt mitä pää käski. Nyt puoli vuotta myöhemmin tuntuu, että pääkoppa on oppinut ottamaan vastaan erilaista ärsykettä, osaa myös käsitellä ärsykkeen paremmin, ja mikä parasta, kroppa tekee sitä mitä pää käskee. Ainakin valtaosan ajasta :) Toisin sanoen menosta alkaa oikeasti pystyä nauttimaan, entistä enemmän! Eikä siinä kaikki, vaan menossa pystyy vähän fiilistelläkin! :) Alkuun, kun homma meni vain siihen, että keskittyi 100% vain vetämään pätkään kuuluvat liikkeet läpi.

Noh se siitä. Eilen oli mahtava ja vähemmän mahtava päivä. Töissä perinteistä kirjaston hoitamista ja oppilaiden koulumatkatuki hakemusten tarkistamista. Paperityötä parhaimmillaan. Lounastus piti tehdä kotona vaikka alunperin ajattelin käyttää hyväksi työpaikan ruokalan tarjonnan. No siinä sitten muutaman työtehtävän vuoksi lounastus viivästyi ja lopulta, kun sain aikaa syönti hommille niin ruokalassa kerättiin sapuskoita pois. Pöh. Ajelin sitten kotiin popsimaan kananmunaa, raejuustoa ja vähän vihanneksia sekä leipää. Onneksi matkaa töihin ei ole kuin 8 km ja se menee autolla oikein näppärästi. Syksyllä suunnittelin työmatkan juoksemista pari kertaa viikossa, mutta lasten hoitoon kuljettaminen juoksemalla ei oikein onnistu :) Toki sellaisina päivinä, kun vaimolla ei ole aamuvuoroa töissä, sen voisi hilipasta juoksemalla tai polkupyörällä. Hitunen hyötyliikuntaa ja tukisi vihreitä arvoja... Muutoin en hirveän vihreä kyllä ole ;)

Siinä töihin takaisin ajellessa oli aikaa miettiä omaan opiskeluun liittyviä asioita. Tämä ensimäinen jaksohan jäi minulla melko tyhjäksi, kun sain hyväksi luettua lähes kaikki kurssit mitä jaksossa on. No opettajalta tuli tänään lopultakin sähköpostia mahdollisista vapaastivalittavista "kirjakursseista". Pari mielenkiintoista sieltä omaan makuun löytyi. Sport psychology ja liikunta varhaisvuosien aikana. En tiedä vielä millainen kirjapaketti noita kursseja varten pitää lukea ja millaisia kirjallisia töitä noihin kuuluu, mutta jos vain mahdollista niin molemmat kurssit otan ohjelmaani. Laitoin opettajalle lisätiedustelua suoritustavasta ja odottelen nyt vastausta. 

Urheilupsykologia on kiinnostanut minua siitä hetkestä, kun aloin harrastaa golfia, senkin vuoksi tuo olisi  hauska ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Lisäksi urheilupsykologian, tai psyykkisen valmennuksen, juttuja voi aivan samalla tavalla käyttää esimerkiksi yritysvalmennuksessa tai yksittäisen henkilön psyykkisen kasvun tukena, vaikkapa esiintyvillä taiteilijoilla. Yksi "erikoisuus" sports psychology kurssissa itselleni, olisi että materiaali on ymmärtääkseni englannin kielellä, tai ainakin nimestä päätellen näin voisi olla. Koskaan en ole opiskellut asioita englannin kielisestä materiaalista, paitsi golfiin liittyvää psykologiaa, ja työhön liittyvät materiaalit on aina olleet englanniksi. Mutta mielenkiintoista se varmasti tulisi olemaan :) Voisi melkein kaivaa kaapista niitä englanniksi olevia golfkirjoja ja alkaa tavaamaan niitä, vähän kuin viritellä pääkoppaa englanninkielen taajuuksille. Viimeajat, kun on menneet ihan täysin suomenkielisen kirjallisuuden parissa. Ei englanti ole mikään ongelma koskaan ollut. Toisinpäin. Englanti oli vahvin aine koulussa lukioon saakka.

Liikunta varhaisvuosien aikana kurssi puolestaan menisi melkeinpä näitä omia lapsia seuraten ja niiden tekemisiä peilaten teoriatietoon. Nuo mukulat, kun ovat kohtuullisen vauhdikkaita tapauksia ja liikunta, kuperkeikkojen ja pomppuhetkien kanssa, kuuluu lähestulkoon jokaiseen päivään :)

Nyt, kun nämä kaksi kurssia suorittaisi niin loppupäästä opinnot vastaavasti olisi vähempänä. Loppusuoralla on varmasti muutakin stressattavaa - kuten esimerkiksi päättötyö tai työpaikan etsiminen :) Molemmat kurssit on 3op suorituksia eli yhteensä 6 op:ta olisi jo valmiina vapaasti valittavia opintoja. Yhteensä vapaasti valittavia suoritetaan vissiinkin 8+2 vai mitenhän se meni. Eli tuossa olisi jo melkein puolet suoritettuna. Yksi lisävaihtoehto tuohon vapaastivalittavaan suoritukseen olisi suunnitella itse jokin liikunta-kerho, jumppasessio tai jokin muu vastaava aktiviteetti, mitä vetää jollekin ryhmälle. Omalla kohdallani se voisi olla vaikka kuntonyrkkeilyn ohjaaminen... Tai vaikkapa kahvakuulaharjoitusten pitäminen Martinniemen kyläläisille.Tuota kahvakuulailun järjestämistä kylän asukkaille olen miettinyt, että sitä voisi tulevaisuudessa harjoittaa. Kiinteitä tiloja, kun tuohon ei tarvitse ja jumpan voi vetää vaikkapa jollakin tyhjällä hiekkakentällä. Tällähetkellä tarvitsen kuitenkin hitusen enemmän vielä tietotaitoa kahvakuulailusta itsessään, jotta osaisin opettaa liikkeiden turvalliset ja oikeaoppiset suoritukset treeneissä kävijöille. Turvallisuus on mielestäni kuitenkin se tärkein asia kaikessa harjoittelussa.

Pakkanen alkaa taas kiristyä ja juoksukelit heikkenee. Tai eihän se pakkanen juoksukeliä heikennä tietenkään, mutta ittellä on ollut tapana pitää pakkasraja -15 asteessa. Tuota matalammassa lämpötilassa ottaa keuhkot minulla osumaa. Ja kyseessä kun ei ole mikään huippu-urheilijan treenaus maailmanmestaruus kisoihin, niin oma terveys menee etusijalle - ja treenit sen jälkeen. 

Eilen tuli huomattua töistä lähtiessä 15.50, että kappas vain, kuukausi sitten tähän aikaan oli pilkkopimeää, nyt aurinko vielä kajastelee hitusen tuolta parkkipaikan takaa metsän läpi. Ollaan siis hyvää vauhtia menossa kesää kohti! :)

Nyt töiden pariin ja huomenna Kajaaniin/Paltamoon.


Cheers!
-Asko

Hiljaa hyvä tulee

Treeniviikko numero X on taas takana. Tämä viikko meni maraton harjoittelua ajatellen siihen tyyliin, että tanssitunnit toimitti tempo/intrevalli harjoituksia ja nyt sunnuntaina sitten kävin juoksemassa ihan oikeasti. Tai ajatus oli juosta, mutta sykkeet vaan lähtee heti pilviin, kun otan yhdenkin juoksuaskeleen. Yritä siinä sitten pitää sellainen tahti päällä, että harjoitus pysyy peruskuntotreeninä ;) No lenkistä puolet oli sitten kävelyä ja aina kun sykkeet oli pudonneet siirryin takaisin juoksulle tai siis hölkälle, sipsuttelulle, hissuttelulle... Millähän nimellä tuota pitäisi kutsua. Rauhallista menoa kuitenkin. 

Siinä lenkin aikana ehdin miettiä mitä erilaisempia asioita ja lähinnä ajatukset pyöri juoksuharjoittelun ympärillä,  välillä käytiin tosin verensokerin ja insuliinin toiminnan puolella.

Mietin, tuota juoksuharjoittelua, että miksi oikeasti on niin vaikea pitää ittensä juoksulenkillä kurissa siten, että ei lähde vetämään kieli vyön alla? Vaikka on kalenteriin merkannut itselle selvällä suomenkielellä, että KEVYT peruskuntolenkki. Ehkäpä se on sitä, kun pää on jostain syystä tottunut siihen, että kun lenkille lähdetään niin silloin juostaan ja sen pitää tuntuakin jossain. Eihän hissuttelu ja kävely voi yhtään mitään kehittää?? Ja kaiken lisäksi jos treenaa maratonille niin sitähän pitää juosta kieli vyön alla kokoajan, että varmasti kehittyy! No ei se taida ihan niin kuitenkaan mennä :) Rauhallinen peruskuntolenkki ei juurikaan tunnu missään. Ennen aikaa "tekniset vimpaimet" peruskuntolenkin kriteerihän oli, että koko ajan pitäisi pystyä keskustelemaan helposti. Ainakin tänään tuntui juuri tuolle - paitsi vetojen aikana ;) Päivän lenkillä oli mittaa 9,4km ja aikaa meni 1 tunti ja 20 minuuttia. Tein muutaman temmon noston ja yritin keskittyä niissä juoksutekniikkaan, että jalat oikeasti tekee tehokkaasti jotain, eivätkä vain kulje mukana. Omasta mielestäni, kun oma juoksutekniikka on todella epätaloudellista ja jalat ei tee mitään. Juoksukurssi tai -koulu voisi olla aika kova sana, saisi ainakin palautteen omasta tekemisestä :) 

"Peruskuntolenkin aikana tulisi pystyä keskustelemaan..."

Ainoa isompi juttu mikä hiukan pistää miettimään sitä puolikasta maratoonia ajatellen on vasemman jalan nilkka, kun se tuppaa kipeytymään juostessa. Lenkin jälkeen kipua ei ole, mutta juostessa, jalan iskeytyessä tiehen, nilkassa tuntuu jonkinmoinen jomotus. Oikean jalan kanssa ei ole tuollaisia ongelmia. Täytyy seurata tilannetta. Onhan se nyt tietenkin ymmärrettävää, että kun 103kg mies pistää juoksuksi ja ei juoksua ole harrastanut aktiivisesti aiemmin, niin kyllähän niveletkin uutta ärsykettä saa. Ja vielä kaiken lisäksi alustana, kun on asfaltti niin se rasittaa vielä enemmän. Nyt selkäongelmat ei kuitenkaan ole olleet riesana. Joskus aikanaan, kun juoksulenkkejä tein, niin seuraavana tai sitäseuraavana päivänä selkä oli aika heikossa hapessa. Liekö tähän vaikuttanut muun liikunnan ja kuntosaliharjoittelun lisääntyminen? Todennäköisesti joo :) Harvakseltaan, kun aikaisemmin liikuin, niin tokihan mikä tahansa liikunta-aktiviteetti veti lihakset lukkoon ja se sitten aiheutti "varjokipuja" muuallekin kroppaan. Monen ihmisen iskias vaivatkin saataisiin korjattua liikunnalla. Toki ne kenellä on todettu magneetti/röntgen kuvauksissa välilevyongelmia ovat asia erikseen, mutta on ihmisiä kenellä on vain pakarat ja alaselän lihakset, kertakaikkiaan, niin jumissa, että hermot joutuvat sen takia puristuksiin ja aiheuttavat säteilevää kipua jalkaan tai molempiin jalkoihin.

"Liikunta on lääke!"

Itselläni itse-tekemäni iskias diagnoosi korjaantui juurikin sillä, että aloin liikkumaan aktiivisesti. Lihakset olivat niin lukossa, että jalkaan säteilevä kipu oli lähes jokapäiväistä ja alkoi rajoittaa päivittäisiä askareita. Eikä liikunta ollut todellakaan ensimäisenä mielessä :D Lopulta, kun pakotin itseni liikkeelle alkoi vaivat kadota kuin itsestään. Muutaman kävelylenkin jälkeen ei kipuja enää ollutkaan. Liikunta on oikeasti todella edullinen lääke! :)

Lenkin jälkeen palautusjuoma naamariin ja saunaan lämmittelemään. Vaikka ulkolämpömittari ei lenkille lähtiessä näyttänyt kuin -1 astetta, oli tuuli aika voimakas ja hitusen toi kylmää avonaisen kaula-aukon kautta. Mie jätin vielä tyhmyyksissäni kaulahuivin pois varustuksesta. Ajattelin, että ei nyt -1 pakkasessa tarvii semmosta. No ois tarvinnut. Onneksi korkeakauluksinen poolo suojasi kuitenkin pahimmalta viimalta. 

Saunan jälkeen kokkaamaan todella myöhäistä lounasta. Todellisuudessahan se oli jo päivällinen, kun kello huiteli jo neljässä. Itselleni se oli tosin lounas, kun aamulla tuli hiukan nukuttua. Heräsin nimittäin vasta 11.30 :P Normaalisti, kuten eilen aamulla, lapset herättää 6.25. Vaimo lähti lasten kanssa eilen käymään mummolassa ja minulla oli omaa laatuaikaa :) Myöhäisenä lounaana minulla oli Kanaa, salaattia, raejuustoa ja oliiviöljyä. Namnam hyvää oli :) Huomenna töissäkin saa nauttia tuosta intialaisittain maustetusta kanasta ja salaatista. 

Nyt tekemään pöperöt valmiiksi huomiselle ja tekemään venyttelyt olohuoneen lattialle. Ensiviikko on taas kouluviikko. Jippii! :)

Cheers!

-Asko :)

Liikuntaa lauantaihin

Lauantai käynnistyi tuttuun tapaan klo. 6.25, kun nuorempi lapsukainen alkoi huutelemaan sängystään "Niia heläsi... Niia heläsi!..." tyttö sanoo itseään niiaksi, kun ei osaa vielä oikeaa nimeään lausua :)  No ei siinä kun sängystä ylös ja aamupuuron tekoon.

Nykyään, olipa sitten arkipäivä tai viikonloppu, ei päivä lähde oikein käyntiin jos ei puuroa saa ensimäiseksi. Liekkö tämä kaurapuuroon muodostunut ittelle samanlainen riippuvuussuhde kuin joillekin kahviin? Itte en koskaan ole kahvia aktiivisesti juonut. Kuppi joskus jotain kaupan vaniljalla maustettua kahvia ja se on aivan tarpeeksi. Perinteistä Presidenttiä ei eikä Kultakatriinaa... Niillä tulee vatsan väänteitä. Mutta kaurapuuro, hyvää ja terveellistä! Puuron lisukkeeksi mansikoita, anopin mansikkamaalta poimittuja. Lisäksi raejuustoa tuomaan hitusen proteiinia aamiaiseenkin. Olen tullut todenneeksi, että ilman tuota raejuustolisuketta, nälkä ei pysy loitolla yhtä kauan kuin raejuustolla höystetty puuro. Se on se proteiini oman päätelmän mukaan se juttu, mikä pitää kylläisyyden tunteen pidempään kuin pelkkä hiilaripuuro. Jos et vielä ole kokeillut raejuustolla höystettyä puuroa niin suosittelen kokeilemaan :) Voi kuulostaa eksoottiselta, mutta hyvää se on :P

Aamu meni normipuuhissa.. Tytsyn pissatukset ja aamupalan teot, vanhempi lapsi puolestaan pitää huolen, että pääsee aamupalan jälkeen pelaamaan Wiillä hänen pelipäivän kunniaksi. Lauantai on siis poitsun pelipäivä ja hän saa pelata ennalta sovitun ajan haluamiaan pelejä (Mario party tai sitten synttärilahjaksi saamaa Mario Kart peliä) Muina viikonpäivinä pelaamista ei harrasteta.

Liikuntaviikonloppu käynnistyi sitten klo. 11.00 Citydancella olleella tanssimaraton tunnilla/sessiolla. Tanssimaratonissa on tarkoitettu aikuisille ja se sisältää joka kerta eri tanssilajeja. Tällä kerralla ohjelmassa oli locking, funky steps, 80's ja loppuun vielä sweat & stretch tunnit. Itse osallistuin kahdelle ensimmäiselle. Lockingia kokeilin ensimäisen kerran elokuussa Vuokatissa järjestetyssä tanssitapahtumassa (Vuokatti dance festival). Locking on erittäin hauska tanssilaji, mutta olen todennut, että se pitäisi sisältyä viikko-ohjelmaan, jotta tanssia pääsisi kunnolla fiilistelemään. Nyt, kun kerran puoleen vuoteen käy ottamassa lajiin tuntumaa kroppa, ja eritoten pääkoppa, ei tahdo osata ottaa vastaan erilaisia liikkeitä verrattuna perinteiseen hiphoppiin. Jokaikisellä tanssitunnilla kuitenkin oppii kuitenkin jotain uutta, vaikka tuntuukin että nyt mennään korkealta ja kovaa ohitse... :)

Toinen tunti oli sitten itselleni aivan totaalisen uusi tuttavuus funky steps. Tunnilla keskityttiin jalkatekniikoihin ja askeleihin, kuten nimikin antaa ymmärtää.  Iso-mies ja hitaat jalat. Ei paras yhdistelmä tuolle tunnille, mutta uskon vakaasti, että harjoittelemalla ne vetreytyy :) (Voi niitä aikoja, kun harrastin HanMooDo itsepuolustus/kamppailulajia jalat toimi kohtalaisen nopeaan ja spagaatikin meni heittämällä :) ) Tänään yksittäiset askeltekniikat meni ihan ok, mutta kun askeleet yhdistettiin sarjaksi niin sitten alkoi tippua kyydistä. Jalat vaan ei suostuneet toimimaan ja lopussa pääkin tuumasi, että memory overflow!!! No ei se mitään :) Eiköhän tästäkin päivästä taas jotain tarttunut takkiin mukaan. Ainakin yhtä kokemusta rikkaampi olen jos ei muuta, ja sehän se tärkeintä on. Ylioppilasjuhlassa vuonna 1997 puhunutta kaveriani lainaten "Pääasia, että porukka nauraa!" :)

Ouluhallissa oli tänään lapsiperheille suunnattu harrastusten esittelytapahtuma "Liikukko nää?" Kävin tsekkaamassa tapahtuman hiukan vähän kuin tulevan liikunnanohjaajan näkökulmasta. Kyllähän esillä oli hyvä määrä eri lajeja ja urheiluseuroja. Erittäin mukava oli nähdä myös sellainenkin laji kuin miekkailu edustettuna. Koskaan en ole miekkailua kokeillut, mutta erittäin kiinnostunut olisin kokeilemaan. Onhan se ollut entisaikojen kaksintaistelu muoto, missä on ratkottu erimielisyydet herrasmies tyyliin. Tai sitten oltu hurjia merirosvoja ryöstämässä kauppalaivoja tai kuninkaallisia laivastoja häiriköity. Näytti olevan pikku-poikien mieleen :) Miekkailu ei kuitenkaan ole Suomessa kaikkein suosituimpien harrastusten joukossa. Miksi ei? Tiedä häntä... Joukkuelajit ovat niitä suosituimpia ja harrastajamäärät paljon suurempia verrattuna yksilölajeihin. Joukkuelajit vain vetää puoleensa lapsia ja nuoria enemmän kuin yksilölajit. Onhan se toki hauskempaa harrastaa ja treenata yhdessä kuin yksin puurtaa.

Kotiin päästyä piti tankata sitten hieman myöhäiseksi mennyttä lounasta. Salaattia, raejuustoa, jauhelihaa ja kananmuna ja lasillinen maitoa + pari palaa lindtin tummaa suklaata ja vielä aamulla keitettyä pakuriteetä. Teki oikein eetvarttia! :) Niin ja tuosta pakuriteestä tulikin sitten mieleen, että syksyllä sitä tuli juotua aika ahkeraan, joka päivä 3-4 mukillista ja liekö siitä sitten seurausta, että flunssat on pysyneet loitolla?

Päivän kulutus liikunnasta oli sykemittarin mukaan n. 1900kcal. Kohtalaisen reipas kulutus, kun normaali päiväkulutus ilman liikuntaa ja erikoisempia aktiviteetteja on n. 2400kcal. Sykärin mukaan rasvan osuus kaloreista oli n. 23%. Tanssin voi tosissaan laskea tehokkaaksi kuntoliikuntamuodoksi :)

Loppupäivä menei penkkiurheillessa ja venytellessä töllön ääressä. Huomenna ohjelmassa on juoksulenkki jos tuo pakkanen vain ei yön aikana päätä ottaa jotain ihme spurttia ja nouse aivan pilviin. Tällä hetkellä vaikuttaa, että ei nousisi, kun lukemat on -3,6c asteessa. Tulossa siis oikeen leppoisa juoksutreeniin  sopiva sää! :)

Cheers!
-Asko :)

Positiivinen ajattelu

"Puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?"

Golf. Se laji missä lyödään pientä valkoista palloa, yritetään saada pallo eri etäisyyksien päässä oleviin reikiin, paikasta A paikkaan B, mahdollisimman vähillä lyönneillä. Yksinkertaista ja helppoa!

No ei ihan kaikkien mielestä. Kirjoitin jo aiemmin tästä golfin "vaikeudesta". Itse en ole koskaan mieltänyt golfia vaikeaksi lajiksi. Erilaisia haasteita lajissa on, kuten ihan missä tahansa muussa tekemisessä, mutta peli itsessään on yksinkertaista ja leppoisaa kävelyä vihreillä lyhyeksi leikatuilla väylillä. No okkei, joskus pallo karkaa sinne männikön puolelle ja silloin tarjoutuu hyvä mahdollisuus tarkistaa millainen marjasato on tulossa tai tullut. Ei sekään hassumpaa ole :)

Think positive!

Niin. Miksi golf tai jokin muu urheilulaji on joidenkin mielestä sitten vaikeaa? Tai miksi sanotaan, että en ole hyvä piirtämään? Tai en osaa piirtää?

Tehdään pieni harjoitus.

Piirrä paperille 9 pistettä oheisen kuvan osoittamaan järjestykseen. Sen jälkeen yhdistä pisteet toisiinsa neljällä suoralla viivalla. Piirrä viivat siten, että et nosta kynää missään vaiheessa ylös paperista. Vastaus seuraa myöhemmin :)

Vastaus aiemmin esittämääni pohdintaan "Miksi mikä tahansa tekeminen on vaikeaa? Tai minä en osaa piirtää?", Siksi koska sinä ITSE sanot niin. Sinä itse olet asettanut itsellesi rajat, mitä voit tehdä ja mitä et. Mitä osaat tehdä, ja mitä et. Jos sinun päähän on hakattu pienestä pitäen, että et sinä osaa piirtää. Niin avot! Mentaalinen malli on tehty sinulle, että et todellakaan osaa piirtää ja kuvittelet näin itsekin. Toinen kysymys sitten on vielä, että KUKA voi sanoa, että sinä et osaa piirtää??? Jos otat kynän ja piirrät viivan pisteestä A pisteeseen B. Olipa lopputuloksena luotisuora viiva, mutkikas viiva, kaari tai viiva mikä sisältää 90 asteen käännöksiä useampia. Voit taputtaa itteäsi olkapäälle tai pomppia riemusta "MINÄ OSAAN PIIRTÄÄ!!!" :)

 Jos päähän taotaan itsesi toimesta tai jonkun toisen toimesta kokoajan negatiivisuutta ja negatiivisia ajatusmalleja, on lopputulos 100% varmasti se, että et edes uskalla yrittää ja oppimisen halu kyseistä asiaa kohtaan on mennyttä.

Jos ei ympäristö aseta meidän elämään mentaalisia rajoja, niin useasti suurimman omien mahdollisuuksien rajoittajan saatat löytää itsestäsi.

-Asko
Puoliksi Täynnä ;)

Vastaus laatikkoleikkiin ;)

Think outside of the box!

First but not the last...

Mahassa murisee... Mahaa kutittaa... Onko siellä perhosia??? Keskiviikkona, kesken työpäivän, aivan kuin tyhjästä tajusin, että huomennahan minulla alkaa opinnot aivan uuden aihealueen parissa. Samassa hieman jännitystäkin oli havaittavissa. Onhan tämä aika jännää :)  

Jännyyden tilalle hiipi hieman kauhunsekaisia ajatuksia, kun koulutusalan vastaavan opettajan, vai olikohan se suunnitteluvastaava, suusta kuului nämä sanat heti ensimäisen päivän aluksi. 

"Ette arvaakaan mihin olette ryhtyneet..."

Meidän opiskelijoiden keskuudessa hiukan hymähdettiin, että jopas jotain... Mutta tokihan tuo on totta, että eihän me vielä tiedetä mihin me olemme oikein ryhtymässä, vaikka tiedämme opintojen alan. Lisäksi jokaisella meillä on omat työmme ja perheemme mitkä varmasti asettavat omat haasteensa ja järjestelemiset opintojen kanssa. Voi olla, että useammankin kuin vain kerran saa vielä miettiä, että mihin tosiaan on päänsä pistänyt. Opettaja tutorilta tuli kuitenkin lohduttavat sanat omassa puheessaan, Jos tulee ihan mitä vain opintoihin liittyvää niin ottakaa yhteyttä. Ei ole vielä tullut sellaista tilannetta vastaan mitä ei ole saatu järjesteltyä. Eli nou hätä, opinnot saa varmasti järjestettyä tavalla tai toisella! Se siitä kauhun sekaisesta fiiliksestä :) Positiivisuus kunniaan ja pää pystyssä tulta päin! ;)

"Tuntui kuin olisin palannut takaisin kotiin..."

Aika mielenkiintoinen kokemus kouluun meno oli kaiken kaikkiaan. Taisi olla aika tarkalleen 20.12.2002, kun kävin pokkaamassa päästötodistukseni saman koulun, mutta eri koulutusalan päätteeksi. Tuosta on nyt kulunut 11 vuotta. Jotenkin fiilikset oli kuin olisi palannut takaisin kotiin pitkältä matkalta :) Hassua. Toki koulu on muuttunut fyysisesti, ympäristö on muuttunut ja kampus alue kehittynyt. 

Tutoroivan opettajan kertomana koulutuskokonaisuus kuulosti erittäin fiksulta kokonaisuudelta. Käytännön ja teorian yhdistäminen on, ainakin puheissa, viety aivan uudelle tasolle 11 vuoden aikana. Uskon, että ei tämä aivan lööperi puheita ole ja käytännössäkin homma toimii. Mutta aika näyttää. 3,5 vuoden kuluttua homman pitäisi olla paketissa jos mitään force majeure tilanteita tule vastaan mitkä asioiden eteenpäin viemisen estää.

Päivän aikana kuunneltiin tosiaan opettajien kertomuksia ja lisäksi opiskelija tutorit olivat järjestäneet hieman aktiviteettia meidän luokalle :) Riverdancea... No ei nyt kuitenkaan sitä perinteistä. Kaikille sidottiin köydet nilkkoihin ja sitten alettiin tanssimaan ;) No joo, ajatuksena oli kuitenkin se, että narut oli punottu köydeksi ja köyden puolessa välissä oli solmu. Porukka jaettiin kahtia ja molempien joukkueiden jäsenille sidottiin pikkunarut nilkkoihin ja sitten piti punoa se naruista punottu köysi auki... Hauskaa piisasi ja kyllähän se, kun vauhtiin päästiin, hitusen saattoi riverdancea muistuttaa :) Hyvin hyvin etäisesti ;) Harmi, että tästä huvista ei tullut kuvaa otettua. Lisäksi muutama muu ryhmäyttämiseen liittyvä juttu oli ohjelmassa mukana. 

"Mitä sekalaisempi seurakunta ihmisiä pistetään yhteen, sitä parempia lopputuloksia saadaan aikaan..."

Pariin otteeseen toistemme esittelyjä erilaisista työ historioista ja opintojen taustoista kuunnellessa mieleen tuli, että tämän päivän työelämä on aika raakaa. Ei välttämättä raakaa, mutta väsyttää ihmisen ja se sitten pistää ihmisen miettimään, että mitä oikeasti haluaa tehdä. Tai mitä sellaista voisi tehdä mistä saa nautintoa ja sellaisen fiiliksen, että tekee jotain tärkeää. En ollut todellakaan ainoa opiskelija, joka haki muutosta omalle uralleen koulusta. Ryhmästä löytyy juristi, restonomi, diplomi-insinööri, tradenomi ja upseeri muun muassa. Opettajamme tuumasi, että luokan kokonaisuus vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Kajaanin ammattikorkeakoulun liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelma keskittyy aktiviteettimatkailuun. Kuten opettajammekin totesi, että mitä erilaisempia ihmisiä, mitä erilaisempien taustojen kanssa laitetaan yhteen, sitä parempia ideoita ja innovaatioita saadaan kehitettyä. Ja aivan varmasti sekalainen seurakunta eri alojen ihmisiä omine kompetensseineen voi antaa koululle ja koulutusohjelmallekin uusia ideoita ja ajatuksia miten kehittää koulutusta tulevaisuudessa. 

Perjantaina oli sitten ohjelmassa ruotsin kielen lähtötasotesti. Mitä sitä nyt voi odottaa siltä testiltä, kun ruotsia on opiskellut n. 12 vuotta sitten ja sen jälkeen sitä ei ole kertaakaan käyttänyt missään yhteydessä. Joskus korkeintaan Expressenin lööpin käynyt lukemassa, kun ruotsalaiset katkerina avautuu jääkiekkotappiotaan Suomelle. Noh eihän lähtötasotesti muuta kartoita kuin sen, että tarvitseeko opiskelija tukiopetusta, jotta hän voi menestyksekkäästi suoriutua sitten varsinaisesta kielen opiskelusta. Mutta olisikohan sitä mahdollista hyväksilukea, kun AMK:ssa on aikanaan jo suorittanut ruotsin opinnot ja vielä vaadittavalla virkamiestasolla??? ;) Pitääpä ottaa asiasta selvää :P

Lähtötasotestin jälkeen tutorit kierrättivät meitä kampus alueella. Kaikki tärkeimmät paikat tuli käytyä läpi kuten se tärkein ruokala :) Lisäksi koululla vaikutti olevan todella nykyaikainen kuntosali mikä on opiskelijoiden käytössä. Tuolta kuntosalilta joskus saattaa jokunen kuvakin tänne blogiin tupsahtaa :P Tuskin minusta, mutta yleisesti treenauksesta tai jotain... Saas nähä. 

Varsinainen opiskelu aloitettiin sitten iltapäivästä. Projektityön kurssin ensimäiset tunnit. Vuonna 2002 valmistuin tietojenkäsittelyn tradenomiksi samaisesta Kajaanin AMK:sta ja silloin suoritin projektityön kurssin myös ja opettajan kanssa keskusteltuani totesimme, että saan tuon kurssin hyväksiluettua vanhoilla opinnoilla. Ensimäinen kurssi siis nyt on jo suoritettuna! :) Jipii! Eikä tuo sitten lopulta jäänyt viimeiseksi hyväksi luetuksi kurssiksi tässä ensimäisessä jaksossa. Projektityön hyväksiluku sai seuraa kokous- ja neuvottelutaitojen, liiketoiminta osaamisen, suomenkielen ja tietotekniikan kursseista. Ensimäinen jakso vaikuttaa tällä hetkellä todella tyhjältä... Vain terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen jäi suoritettavaksi luennoilla käymällä ja tentillä. Pitää nyt kuitenkin tutor opettajan kanssa keskustella vielä asiasta olisiko tuohon mahdollista jotain täytettä saada, että loppupään opinnoista ne kurssit olisivat sitten vähempänä. Siellä kuitenkin tulee olemaan aivan varmasti tekemistä päättötyön ja harjottelun kanssa. Kuten projektityön tunnilla opettaja sanoi, että ajoissa, kun aloittaa suunnittelun ja työn tekemisen niin lopussa ei tule kiire eikä aikataulut veny ja pauku... Kuten hyvin monessa tuotekehitysprojektissa, missä mukana olen ollut, on käynyt ;)

"Mitä tekee TOSI opiskelija perjantai-iltana???

Tosi opiskelija lähtee kuntoilemaan!"

Perjantai-ilta meni sitten TOSI opiskelijan tavoin... Baarissa... Just kidding ;) No höpö höpö. TOSI opiskelija lähti sukulaisten kanssa Kajaanin uuteen uimahalliin kuntoilemaan! :) Todella hieno uimahalli olikin! Kyllä kajaanilaisten ja siellä vierailevien passaa käydä Kaukavedessä polskimassa. Vanhassa uimahallissa vierailleena voin sanoa, että ero on kuin yöllä ja päivällä... En nyt tähän hätään enemmän toisistaan etäällä olevia vertauskuvia keksinyt... Mutta joka tapauksessa ero on suuri. Vanha, kun alkoi olla jo siinä kunnossa, että hyvä jos käyttökieltoa ei altaalle laitettu. 

Kaukavedestä löytyi 4kpl 50m ratoja. 25m ratoja myös 4kpl jos en aivan väärin muista. 50m radat pystyi vielä jakaa kahtia eli 25m ratojen määrä lisääntyy sitä kautta. Kyllä tuolla passasi polskia ja olihan se aika mielenkiintoinen ja positiivinen kokemus päästä 50m radalla tekemään vetoja. 25m radalla ainoastaan uineena voi sanoa, että kyllähän kuntoilun kannalta on ihan positiivista, että niitä käännöksiä ja liukuja ei tarvii koko aikaa olla tekemässä. Voi keskittyä oikeasti uimiseen ja vähän miettiä sietä tekniikkaakin enemmän, kun ei tarvii muutaman vedon jälkeen alkaa keskittymään kääntymiseen. Ja mikä parasta VESILIUKUMÄKI!!! ;D

Kylmävesiallas jäi kokeilematta, mutta lämminvesiallas oli ihan mukava kokemus uinnin päälle, lisäksi muutamat vesihierontapisteet teki oikein hyvää lähes krampissa olleille pohkeille uimalaudan kanssa tehdyn potkuharjoittelun jälkeen. Unta ei tarvinnut paljon houkutella uinnin jälkeen. Silmät kiini ja nukkumatin maille ;)

Lauantaipäivä päättyi sitten ennen aikaisesti, kun viimeisen eli tuon liiketoimintaosaamisen kurssin sain myös hyväksiluettua vanhoilla opinnoilla. 13.00 auton nokka kohti Haukipudasta ja ensimäinen kouluviikonloppu, mutta ei todellakaan viimeinen, on pistetty pakettiin :) 

Mielenkiintoiset ja aivan varmasti ikimuistoiset 3,5 vuotta tulossa mahtavien opiskelutovereiden kanssa! :) 

-Asko =)

Viikko #2 takana

Juoksuharjoittelu on edennyt ihan mukavasti lähestulkoon ohjelman mukaan. Hieman on ollut malttamattomuutta lenkillä ilmassa, että en ole malttanut pitää lenkkiä suunnitellun matalasykkeisenä. Juoksu on siis lähtenyt hiukan lapasesta. Se vaan johtuu siitä, että tykkään vetää ittestäni mehut pihalle. Toisin sanoen juoksulenkit ovat muuttuneet vauhtijuoksuiksi tai sitten olen tehnyt 200-300m intervalleja muutaman ja sen jälkeen palauttanut juoksun rauhalliseksi... Tai melkein rauhalliseksi ;)

Viikon saldo kilometrinä oli 25km. Onhan tuo ihan kiitettävä määrä henkilölle, kuka väitti vihaavansa juoksemista vielä muutama vuosi sitten ;) Niin ne mielipiteet muuttuu asioiden suhteen, kun saa puitteet kuntoon.

No tällä viikolla tulee pidettyä jokatapuksessa hiukan rauhallisempi tahti. Torstaina minulla alkaa Kajaanissa ne liikunnanohjaajan opinnot ja se sitten saattaa hitusen hidastaa menoa tällä viikolla. Toki illalla on aikaa käydä lenkilläkin, mutta todennäköisesti otan hiukan kevyemmin. Tänä iltana ohjelmassa on HipHop tunti ja keskiviikkona Street Styles tunti. Sunnantai-iltana sitten tunnin lenkki tällä kertaa ihan rauhalliseen tahtiin ilman mitään mopon karkailua :)

Ruokavaliopuolessa olen keskittynyt ihan normaaliin monipuoliseen kotiruokaan. Hitusen hiilihyrdraattipitoisempaa kuin edellisen puolivuosikkaan aikana. Juoksuharjoittelu kuitenkin kaipaa sitä hiilaria koneeseen. Ja kun totta puhutaan, niin en ole huomannut olotilassa minkaanlaista eroa siihen vähempi hiilihydraattiseen elämään. Juoksulenkit kulkee oikein hyvin kun koneessa on muutakin kuin proteiinia.

Herkkujakaan en ole unohtanut, kuten eilen illalla nämä herkulliset lätyt kolmensuklaan jäätelöllä ja kermavaahdolla ja valkosuklaa koristelulla höystettynä. Eikö kuulostakin ihanan terveelliseltä??? ;) Mutta kuten on tullut todettua moneen otteeseen - terveellinen elämä ei vaadi kitumista ja herkkujen itseltään kieltämistä. On vain osattava hallita ne herkkuihin kohdistuvat himot ja hallittava oman syömisen määrä. 5-vuotias poikani on aikamoinen malli vanhemmilleenkin. Eilen näitä lättyjä syödessämme totesi ensimäisen lätyn jälkeen, että haluaa toisen. No annoin hänelle toisen. Pari palaa otettuaan hän kuitenkin totesi, että en minä jaksa tätä syödä. Itse ihmettelin, että mistähän hän on oppinut tuon, että vaikka olisi kuinka herkullista syötävää niin ei ole pakko syödä övereitä. Onhan häntä toki tullut joskus varoteltua, että jos liikaa herkkuja syö niin tulee puklu. Pari kertaa näin on päässyt käymään ja ehkä siitä sitten hän on ottanut opikseen ja huomaa nyt ajoissa kylläisen tunteen.

Omaan lapsuusaikaan kuului koulussakin kasvatusmalli missä paheksuttiin lautaselle ruoan jättämistä. Eihän se toki hyvä tapa ole, mutta kokki-tädit kun tuppasivat pistämään lautaselle jokaiselle lapselle vakiomäärän ruokaa ja eihän pienikokoisimmat jaksaneet kaikkia. Siinä sitten yritettiin pakolla saada lapsi kuitenkin syömään vaikka ruoka pursuaisi jo korvista ulos. Tämä aiheuttaa ongelmia aikuisiässä, kun lautanen syödään aina tyhjäksi. Olipa olo täysi tai ei. Tuosta epäterveellisestä tavasta tai voisi melkeinpä sanoa, että syömishäiriöstä on todella vaikea päästä eroon.

Tähän lopuksi vielä eilisen juoksulenkistä syke käppyrää.

-Asko

Tavoitteena 21 km

"En ikinä juokse maratonia..."

Viime kesänä sain päähän piston, että juoksenpas kympin. Toki olin hiukan kuntoillut sitä ennen, lähinnä painon pudotus oli ajatuksena. Juoksemisesta kuitenkin innostuin hyvien kenkien ja kunnon juoksusukkien hankinnan jälkeen, että ajattelin josko se kymppi menisi. No menihän se eikä siinä mitään ihmeellistä lopulta ollut =)

Reitti oli hitusen ehkä haastavampi, kuin normaalisti kympin kisoissa on. Nousuja oli kaksi tai kolme todella kovaa. Ensimäinen kilometri meni maastojuoksuna latupohjaa pitkin ja viimeiset 3km soratietä. Loppuaika kuitenkin 1:07. Alkuvauhti oli todella rauhallista. Sykkeet lähdin pitämään 140 tuntumassa (maksimi 185).

Tuon kympin aikana aloin miettiä, että "entäpä jos?" siis juoksisin puolikkaan maratoonin? Maratonistakin olen aina sanonut, että EN IKINÄ, enkä edes puolikasta! Mutta joutunen syömään jälleen sanani yhdessä EN IKINÄ asioista. Tällä hetkellä on nimittäin kovasti suunnitteilla ensikesänä puolikkaan maratonin juokseminen :) Todennäköisesti tapahtumana on Terwahölkkä.

Kehon koostumus minulla ei ole mikään paras mahdollinen juoksemista ajatellen. Lihaksia, raskas luusto ja pituutta löytyy reilusti. Juoksutekniikkakaan ei ole mikään kaksinen. Tavoitteeni ei kuitenkaan ole kahden tunnin alitus, vaan ajatuksena on lähteä juoksemaan puolikas vain läpi. Ehkä harjoitusten edetessä voi tavoiteaikaa hiukan miettiä, mutta näin alkuun ajatus on juosta pätkä läpi ilman kommelluksia. Miksi? No ihmisellä vain pitää olla tavoitteita elämässä :) On niitä varmasti hullumpiakin asioita mitä voisi elämässään tehdä kuin juosta... Ei tämä mitään keski-iän kriisiä tai näyttämisen halua ole. Tai no jos totta puhutaan, niin jos jollekin haluan näyttää pystyväni tähän niin se olen minä itse kenelle näytän närhen munat! :P

Juoksemista en ole koskaan harjoitellut ja juokseminen muutenkin on ollut viimeisen päälle vastenmielistä. Joten jonkinlainen runko harjoitteluun on todellakin tervetullut. Pohjaksi ajattelin ottaa juoksuforumilta "Puolimaraton läpi" ohjelman. Ohjelmaa tutkiessani tulin siihen tulokseen, että eihän tämä juokseminen mitään rakettitiedettä loppujenlopuksi ole. Harjoitellaan samalla tavalla kuin salitreenauksessakin, mutta lajina on juoksu. Muista levätä, muista syödä ja harjoittele ohjelman mukaan. En epäile hetkeäkään ettenkö pystyisi tuota 21km matkaa juoksemaan järjestelmällisen harjoittelun jälkeen! :)

Sivumainintana kerrottakoon, että olen minä terwahiihdonkin vetänyt perinteisellä tyylillä läpi täysin sisun varassa. Suksissa ei ollut ensimäisen 2km jälkeen pitoa OLLENKAAN. Keli oli sen verran hirveä, että liisteriä olisi suksiin pitänyt olla, mutta minulla oli vain pikku-pakkaselle soveltuvaa purkkivoidetta ja sehän ei jäisellä ladulla toiminut ollenkaan. Aikaa sille 40km lenkille meni aika paljon... En edes muista lopullista aikaa. Maalissa taisin olla viiden viimeisen joukossa...  :P

Takaisin juoksuun... Juuri äsken tulin lenkiltä ja lenkin perimmäisenä tarkoituksena oli peruskunnon kehitys. Tässä linkki polarpersonaltrainer.com sivustolle tallentamiini harjoitustietoihin Lenkki. Lenkki tuntui oikeenkin helpolta. Vaikka sykkeet minulla pyrkii heti pilviin, kun juoksuaskelia otan. Sykkeen kurissapitämiseksi pienet kävelypätkät teki oikein hyvää. En kuitenkaan usko, että peruskuntoni olisi aivan rapa-luokassa, sen verran paljon olen liikuntaa kuitenkin harrastanut. Toki suurin osa liikuntasuoritteistani on sykealueella 140 ja siitä ylöspäin, kun maksimit minulla on laskennallisesti 185 tietämillä. Eli jos sykealueharjoittelua orjallisesti noudatan niin peruskuntoa minun tulee kehittää lenkeillä missä syke ei nouse kovinkaan paljon yli 130.

Lähden tekemään puolimaraton läpi ohjelman mukaista harjoittelua ja seuraan mielenkiinnolla kuinka pitkäjänteinen harjoittelu vaikuttaa sykkeisiin ja omaan kuntoon :) Jännää olla oman itsensä koekaniinina, kun koskaan aiemmin tällaista harjoitusohjelmaa en ole läpi vetänyt. Paitsi saliharjoittelussa ja siellä järjestelmällinen harjoittelu on toiminut. Juoksun lisäksi viikottainen liikunta tulee sisältämään 2 tanssituntia ja kouluviikkoina, mahdollisesti opintoihin kuuluvat liikuntasuoritteet.

Mutta pidemmittä puheitta se on nyt sitten sanottu ääneen ja julkisesti niin eihän tästä paluuta enää ole! :)

Tavoitteena Terwamaraton 2014 ja 21km.

-Asko =)