Paikallinen rasvanpoltto

Sain tänään käteeni vuoden ensimäisen numeron eräästä suomalaisesta terveyteen ja hyvinvointiin keskittyvästä lehdestä. Kyseistä lehteä en aikaisemmin ole lukenut ja näin ollen en lehden juttujen tasoakaan tiennyt. Heti lehden toisella aukeamalla oli pieni "artikkeli" tutkimuksesta jonka mukaan litteävatsaiset ihmiset polttavat rasvaa enemmän kuin pulleavatsaiset.

"Vatsatreeni kannattaa, sillä litteä vatsa lisää rasvanpolttoa koko kropassa."

Artikkelin yhteydessä ei kerrottu tarkemmin mihin tämä väite oikein perustuu. Yhdysvalloissa oli vain tehty jokin tutkimus, missä oli kaksi ryhmää naisia, joista toisilla oli litteä vatsa ilman ylimääräistä rasvaa. Toisessa ryhmässä puolestaan naisia joilla oli vatsarasvaa enemmän. Molemmissa ryhmissä olevat naiset olivat normaalipainoisia. Molemmilla ryhmillä oli myös erilaiset elintavat. Molemmat ryhmät treenasivat tutkimuksessa 45min keskitasoisella teholla. Muita tietoja tutkimuksesta ei kerrottu.

Ensimäisenä mieleeni tuli tietenkin se, että jos molemmat ryhmät ovat normaalipainoisia, mutta toisen ryhmän henkilöillä on rasvaa, tarkoittaa se sitä, että he ovat ns. "laihojaläskejä". Heidän kroppansa ovat periaatteessa normaalipainoisia. Heidän kehonsa kuitenkin eroaa toisessa ryhmässä olevista siinä, että rasvan alla EI ole lihaksia.

Litteävatsaisten ryhmä puolestaan oletukseni mukaan on hyväkuntoisia, pienellä rasvaprosentilla varustettuja henkilöitä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että heidän kehossa ON lihaksia ja kehon koostumus on "laiha-lihaksikas".

Miksi litteävatsainen poltti enemmän rasvaa kuin pulleavatsainen? Omien olettamusteni pohjalta näiden ryhmien ero syntyy siinä, että litteävatsaisilla lihaksikas kroppa aiheuttaa sen, että saman kestoisessa ja tehoisessa liikunnassa rasvaa kuluu enemmän. Ei se pelkkä litteä vatsa sitä rasvan palamisen tehostumista aiheuta. Todistettu on, että lihakset lisäävät energian kulutusta ja näin ollen rasvan palaminen myös lisääntyy.

Artikkelin kuvateksti "Vatsatreeni kannattaa, sillä litteä vatsa lisää rasvanpolttoa koko kropassa" ei näin ollen pidä suoraan paikkaansa. Ei pelkkä litteä vatsa sitä rasvanpolton tehokkuutta lisää vaan se kehon lihaksikas koostumus.

Näin vuoden vaihteessa tuntuu olevan mitä erikoisempia diettejä ja harjoitusohjeita tarjolla ;)

-Asko

Joulu on taas, Joulu on taas ja kattilat täynnä puuroo!

Ähky. Ähky. Ähky.

Eilen nautin työpaikalla ensimäisen jouluaterian tälle vuotta. Perinteisesti syönninpäälle olotilana oli tuttu joulu-ähky. Onhan ähky ollut vieraana kevyemmälläkin ruokavaliolla. Kyllä salaatillakin saa ähkyn aikaiseksi. Ei ole ongelma eikä mikään :) Joulu-ähky vain saadaan aikaan jouluisilla ruoilla. Sitä ei voi muutoin saavuttaa :)

Mielestäni joulu on juuri se juhla vuodesta, milloin saa syödä aivan vapaasti miten haluaa. Vaikka ähkyyn asti. Joku voisi sanoa, että ei se ole tervettä, ehkä ei, mutta joulu on kerran vuodessa vaan. Ei ole suuri synti jos kerran vuodessa syö reilummin. No eikö se sitten kerrytä niitä kuuluisia joulukiloja? Ainakin 10 kiloa tulee varmasti! No ei. Voihan niitä kiloja tulla, mutta ei se läski synny nyt aivan hetkessä, kuten läski ei lähdekään hetkessä. Tieteellistä selitystä tähän minulla ei ole, kuinka pitkän ajan rasvan syntyminen elimistöön vaatii. Mutta kyllä se nyt vain niin on, että sen läskin eteen joutuu tekemään töitä, kuten joutuu tekemään töitä läskin lähtemisenkin eteen.

 Rasvan eteen joutuu tekemään töitä lujasti, kuten joutuu tekemään töitä rasvan lähtemisenkin eteen.

Käytän syömisen seuraamiseen kalorilaskuria. Todella kätevä ruokapäiväkirja sähköisessä muodossa. Jos tuntuu, että syö kuin hevonen niin seuraa viikon verran syömisiä tuolla sovelluksella ja näkee aivan varmasti missä mättää ja syökö yli kulutuksen.

Olen siis käyttänyt kalorilaskuria ravinnon seurantaan. Peruskulutus ilman liikuntaa istumatyössä on itselläni n. 2400-2500kcal. Painoa olen pudottanut vaihtelevasti -800kcal ja +-0kcal välillä. Hyvin on tullut alas korkeimmista lukemista. Miten sitten painon nostaminen? Yhtenä päivänä söin reippaammin mitä sattuu, pääasiassa normaalia ruokaa, mutta illalla herkkuja siihen lisukkeeksi. Kalorit meni laskennallisen kulutukseni yli 50kcal. Laskuri näytti teoreettiseksi painon nousuksi viikkotasolla 0,1kg. Eli jos syö 50kcal yli kulutuksen 7 päivänä viikossa ja 52 viikkona vuodessa, niin sehän tekee hurjat 5,2 kiloa/vuosi.

Nyt kun pidemmän aikaa on painoa tuonut alaspäin olen todennut, että miten ihmeessä jaksan syödä kaiken sen mitä pitäisi syödä painon paikallaan pitämiseksi??? Nälkää kun en ole potenut vaikka alle kulutuksen olen syönytkin.

Miten tämä sitten liittyy jouluun? No pointtini on siinä, että vaikka jouluna syöttekin suklaa- tai kinkku-övereitä, so what? Kun vuodesta 50 viikkoa syötte normaalisti kulutuksenne mukaan niin ei joulun syömingit kovin paljoa tee teidän vyötärölle tai ahteriin lisäkiloja. Joutuu oikeasti syömään ittensä todella övereihin jotta muutamassa päivässä saa useita kiloja tuotua ittelle kannettavaksi. Kuten todettu läskin eteen joutuu tekemään kovasti ja säännöllisesti töitä. On aivan pakko syödä jatkuvasti yli kulutuksen ja se on kovaa hommaa se :)

Oikeen hyvää joulua kaikille ja syödään paljon kinkkua eikä lasketa kaloreita! :)

Venyttely ja alkulämpimät on amatöörien puuhastelua...

 Sunnuntai aamun HIIT treeni kahvakuulalla.

8 x 60s. 40s työtä ja 20s palautusta settien väleissä. Sarjan lopuksi minuutin aktiivinen palautus ja sama uudestaan.

Ensimäinen 8 minuutin setti meni kuin vettä vaan. Olisikohan pitänyt nostaa vedon pituus ainakin 60 sekuntiin? Toisen vedon ensimäisessä liikkeessä tuntuu ikävä vihlaisu selässä. Jatkan kuitenkin vedon loppuun hieman himmaten, kun ei tarvii edes hammasta puurra vaikka jokainen liike tuntuukin selässä.

Iltapäivällä yläselkä, lapojen väli olikin sitten niin ikävässä jumissa, että syväänhengitys tuntui aika ikävältä. Paremmin sanottuna syvään ei voinut kivun vuoksi vetää henkeä.

Aloin miettimään, että vaikka yleensä menen aamutreeniä tekemään salille jo kuuden aikaan niin koskaan ei ole lihaskramppeja/revähdyksiä tullut. Syy ei voinut siis olla aikaisesta treenaamisesta. Nyt kuitenkin menin n. 15 minuuttia heräämisestä vetämään kovaa treeniä ja salille pääsemiseen menee ainakin se 30-45 minuuttia. Kropalla on aikaa herätä ennen raudan repimistä. Nyt puolestaan, heti herättyäni kiskomaan kahvakuulaa... Mitä olisin voinut tehdä toisin ja olisinko voinut tehdä jotain toisin? Välttääkseni jonkin asteisen lihasrevähdyksen, venähdyksen, krampin vai mikähän tämän vaivan virallinen nimi onkaan?

No aivan varmasti olisin voinut! :) Ensimäiseksi tuli mieleen, että lämmittely ei todellakaan ollut riittävä. Nousin yöunilta, vedin treenivaatteet niskaan ja suuntasin autotalliin. Ainiin otinhan minä siinä touhun keskellä huikan vettä.

No miten jos olisin vaikka 5 minuuttia käyttänyt autotallissa kunnolliseen alkulämmittelyyn? Autotallimme ei kuitenkaan niin hurjan lämmin paikka ole, vaikka peruslämpö siellä onkin kokoajan päällä. Lämmittelyksi olisi voinut vetää vaikka rauhallista varjonyrkkeilyä, pientä hyppelyä, etunojapunnerruksia, käsien pyörittelyä, kyykkyjä, kevyemmällä kahvakuulalla perusliikkeiden tekoa. Ei olisi paljoa vaadittu. Näinkin isolla miehellä kuin minä (200cm pituutta) alkulämpimien ottaminen pitää olla automaatio. Jostain syystä nyt en sitä kunnolla tehnyt ja välittömästi siitä saa kärsiä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

No nyt selkä tuntuu jo paljon paremmalta, edelleen kuitenkin lapojen väliin pienisievä vihlaisu joissakin asennoissa. Kyllä se siitä :) Illalla ohjelmassa on Citydancen oppilasnäytöksen valokuvausta.

Käännetään tuo otsikko toisinpäin, "Venyttelyn ja alkulämmittelyn tekemättä jättäminen on amatöörien puuhastelua!" ;)

Henkinen valmennus

Kävin noin kuukausi sitten mentaalisen valmennuksen seminaarissa Virpiniemen urheiluopistolla. Oma kiinnostukseni mentaaliseen valmentamiseen tai valmentautumiseen heräsi jo vuonna 2002, kun kävin ensimäisen kerran pelaamassa golfia. Törmäsin netissä vuosikaudet golfia pelanneiden "golf veteraanien" keskusteluihin siitä, kuinka silmittömän vaikea laji golf on. Tästä sain kimmokkeen kirjoittaa golfin mentaalisesta puolesta miten asian sillä hetkellä koin. Minulla ei ollut mitään muuta kuin omat ajatukset, mitkä oli täysin vastakohtana näille golfveteranien ajatuksille.

Kirjoittamassani pätkässä ihmettelin lajia harrastavien ajatusmaailmaa. (Jo edellisessä blogitekstissäni hieman sivusin tätä asiaa.) Miksi golfia harrastava tai mitä tahansa lajia harrastava henkilö asettaa itsensä lukittuun huoneeseen mikä on täynnä negatiivisia ajatuksia rakastamaansa harrastusta kohtaan? Ja nuo ajatukset ovat sinne kasaantuneet siitä hetkestä lähtien, kun harrastuksen on aloittanut.

" On tämä vaikeaa. Ei tätä ikinä opi! Miksi minä löin pallon tuonne? Taas aivan p**** lyönti! Opettelisit edes lyömään! Taas tuossa on tuo sama vesieste/hiekkaeste mihin minä aina lyön. Mitä tuo edellä menevä ryhmä vatuloi! Tottakai vettä alkaa satamaan nyt, kun kentälle on juuri päästy! "

Jos pään täyttää tällaisilla ajatuksilla, aivan varmasti tulee vaikeuttamaan lajin oppimista, eikä vain oppimista vaan harrastuksesta nauttimista. Jos sisälleen lataa negatiivisia ajatuksia, ruokkii sillä lisää negatiivisuutta. Jos taas kääntää asiat neutraaleiksi, positiivisiksi tai sivuuttaa asian hartioiden kohautuksella, "Nyt kävi näin ja näillä mennään.", ollaan heti paljon paremmilla vesillä. Näin tulin omalla kohdallani toteamaan golfkierroksilla ollessani.

Pitkään tuota positiivista ajattelua sain harjoitella, ennenkuin asiat pystyin käsittelemään kuvaamallani tavalla. Eikä tuo ole rutiinia vieläkään. Parempaan suuntaan kuitenkin menossa :) Kirjoitan joku toinen kerta pätkän, miten sain vähennettyä negatiivisia ajatuksia päästäni golfkierroksen aikana. Samoja harjoituksia voi aivan yhtähyvin käyttää arkipäiväisten negatiivisten tuntemusten vähentämiseen.

Palataan kuitenkin mentaalivalmennukseen ja seminaariin. Seminaarissa oli useita liikunta-alan ammattilaisia kertomassa mentaalivalmennuksesta. Kuinka he ovat omalla urheilu-urallaan mentaalivalmennuksen kanssa olleet tekemisissä tai millaisia mentaalivalmennuksen keinoja he ovat käyttäneet urheilijoiden ja yhteisöjen kanssa.

Minulle mentaalivalmennus oli seminaariin asti erilaisia pään sisällä tehtäviä harjoitteita valmentajan ja urheilijan yhteistyössä. Mielikuvaharjoittelua ja ajatusharjoituksia negatiivisten ajatusten poistamiseksi. Seminaarilla oli ajatusmaailmaani avartava vaikutus, positiivisessa mielessä.

Mentaalivalmennus on todellisuudessa laaja-alainen kokonaisuus henkilön/ urheilijan/yhteisön toiminnan kehittämiseksi tai edistämiseksi. Mentaalivalmennus ei ole pelkästään erilaisten ajatusharjoitusten ehdottamista apua tarvitsevalle. Mentaalivalmennukseen voidaan sisällyttää oikeastaan kaikki urheilijan/henkilön/yhteisön ja valmentajan välinen kanssakäyminen. Eikä pelkästään kanssakäyminen, vaan hoidetaan esimerkiksi nuoren urheilijan harjoittelupuitteet sille mallille, että ulkopuoliset tekijät eivät rajoita mahdollisuutta kehittyä urheilijana. Oulussa perustettu Ouluseutu urheiluakatemia vie juuri tätä mallia eteenpäin erittäin mallikkaasti.

Oletko tullut ajatelleeksi, että voit tehdä vaikkapa työyhteisössäsi mentaalivalmennusta, vaikka et asiaan olisi sen kummemmin vihkiytynyt? :) Millä tavalla? Työyhteisössä kysymys "Mitä kuuluu?" mielletään kovin helposti sisällöttömäksi small talkiksi. Jos työyhteisössä ei kysytä edes tätä pientä small talkiksi luokiteltavaa kysymystä, tai muutoinkaan harrasteta sosiaalista kanssakäymistä, on työyhteisön pahoinvointiin suuri mahdollisuus ja työntekijöiden henkinen jaksaminen on työpaikalla koetuksella. Kokemusta on tällaisestakin työympäristöstä, ikäväkyllä.

Mikä meidät saa liikkumaan? Sekalaisia ajatusvirtoja...

Pilipilipilipili.... PilipiliPILIPILI.... PILIPILIPILIPILI!!!! Tajuntaasi hiipii käsitys paikasta ja ajasta. Omassa sängyssä. Olisi aika lähteä tekemään kalenteriin merkkaamasi aamulenkki/aamuharjoitus, mutta käännät vain kylkeä ja mietit miljoona eri vaihtoehtoa kuinka voisit jättää kalenteriin merkkatun aktiviteetin välistä. Kello on 5.15.

Jostain pääkopan syvimmästä aivosykkyrästä kaivat sen päättäväisyyden ja sisun millä heität tekosyyt romukoppaan ja nouset sängystä, suuntana aamutoimet! Aamutoimet hoituu nopeasti ja lähdet kuntoilemaan. Aamulenkille, salille tai tekemään mitä sitten oletkaan päättänyt tekeväsi kyseisenä aamuna.

Kuvaus voisi olla ruuhkavuosia elävän perheen isän tai äidin aamu. Miksipä ei opiskelijanuorukaisenkin tai henkilön joka haluaa käyttää iltansa muihin aktiviteetteihin. Ystävien tapaamiseen tai perheen kanssa touhuamiseen esimerkiksi.

Mikä sinut saa liikkumaan? Tai miksi ihmiset harrastavat liikuntaa? Jos lähdettäisiin vetämään pidemmälle vietyjä analyysejä ihmisen liikkumisesta, voitaisiin päätyä ajanlaskua edeltäviin aikoihin missä ihmisten geeniperimä on muovautunut. Kivikaudella eläneet ihmiset ovat päässeet paikasta toiseen vain "harrastamalla" hyötyliikuntaa. Paitsi - jos heillä on ollut käytössään dinosaurukset millä ratsastaa paikasta toiseen Kivisten ja Sorasten tyyliin. Uskon kuitenkin, että sekin on ollut suhteellisen kuormittavaa liikuntaa, kuten on ihan tavallisella hevosella ratsastaminenkin. Verratessa kivikaudella eläneiden ihmisten touhuja ja nykypäivän autoissa, junissa, busseissa ja työpaikalla istumista, on elämään tuona aikana sisältynyt liikuntaa ilman erillistä liikunnan harrastamista kohtalaisen suuria määriä. Uskon itse siis siihen väitteeseen, että ihmisten kehoihin on koodautunut sisäinen tarve liikkua.

Mutta palataan takaisin tuohon esittämääni kysymykseen ilman syvempää kivikauden pohtimista: "Mikä sinut saa liikkumaan?". Saat hyvän olon liikuntasuorituksen jälkeen? Tavoitteena painon pudotus tai elämäsi kuntoon pääseminen? Aiot osallistua urheilukilpailuun tai tapahtumaan, mikä vaatii pientä ennakkovalmentautumista? Pidät kehosi kunnossa 8 tunnin näyttöpäätetyöskentelyn jälkeen? Kaikki aivan yhtä loistavia syitä liikkua!

Tänä fitness "buumin" aikana osalle ihmisiä saattaa syntyä kynnys tai jopa totaalinen lukkotila sen vuoksi, että liikkumisella pitäisi aina päätyä huippukuntoon. Kauppojen lehtihyllyillä olevat lehdet vielä tehostaa entisestään tätä mielikuvaa. Eihän se niin ole! Liikuntaa tulisi jokaisen harrastaa omalla tavallaan. Ei kaikkien tarvitse todellakaan olla huippu-urheilijoita tai rasvaprosentilla 0 varustettuja fitness kuninkaita/kuningattaria. Osa meistä ihmisotuksista liikkuu enemmän toiset vähemmän, mutta jokainen tavallaan. Ja mitä tulee siihen liikunnan ajoitukseen (aamu, päivä, ilta), on aivan sama milloin liikut. Otat vain kalenterin pieneen kätöseen ja katsot milloin on aikaa liikunnalle ja liikut silloin, kun omaan aikatauluun se parhaiten sopii.

Omat liikuntani ajoitan sekä aamuun, että iltaan. Täysin aikataulullisista syistä. Jos vaimolla sattuu olemaan vapaapäivä niin se mahdollista saliharjoittelun aamulla. Ja miksi käyn salilla aamusta? En sen takia, että se polttaisi myyttisesti enemmän rasvaa. Suurin syy on siinä, että salilla on silloin tilaa mellastaa ;) En näe mitään järkeä lähteä salille istumaan töiden jälkeen ja odottamaan omaa vuoroa eri laitteisiin. Haluan että harjoituksen saa vedettyä napakasti läpi hyvällä temmolla ja sykkeellä.

Liikunta omalla kohdallani on siis keino päästä täyttämään sisälläni asuvan neanderthalilaisen körmyn tarve liikkua. Jos en pääse, syystä tai toisesta, harrastamaan liikuntaa viikottain, näkee sen naamataulustani aivan varmasti. Jos ei muut näe, niin itse alkaa tuntea epämääräistä levottomuutta. Tuttua? Lisäksi fyysiset vaivat, kuten selkä-hartia seutu alkaa oireilemaan suuresta määrästä istumatyötä.

Tänä päivänä kävin harrastamassa kuntoliikuntaa poikkeuksellisesti töiden jälkeen. Ohjelmassa oli tuplatunti sisäpyöräilyä, intervallitreeninä ja sen perään peruskuntotreeni max. 70% sykkeillä. Todella hyvä fiilis jäi tunneista, vaikka ennen intervalli treeniä mietin, että meneekö harjoitus liian rankaksi,
mutta ei todellakaan. Fiilis oli, että olisihan tuon voinut vetää hiukan tiukemminkin taikka toisen intervallitunnin heti perään :P Sykkeet valtimopulssista mitattuna huipuissa 160-170. Oma laskennallinen maksimisyke on 186 eli aika korkeille tasoille sykkeet nousi, mutta se oli tavoitekin. Sykkeitä on kiva seurata, mutta ei niistäkään pidä stressiä ottaa. Kuulostelee omaa fiilistä niin pääsee aivan varmasti hyvään lopputulokseen :)

Nyt iltapala naamariin ja nukkumaan. Huomenna illalla on syyskauden viimeinen hip hop tunti.

NatiNati ja take care! ;)

Tanssin riemua ja mokailun taitoa

" Nuorena minulla ei ollut rohekutta tehdä sitä mitä tiesin haluavani tehdä. Annoin tuntemattomien ihmisten asettaa itselleni rajat, mitä elämässäni voin tehdä ja mitä en."

Viime keväänä olin valokuvaamassa Street tanssin SM-kisoja Ouluhallissa. Tapahtuman rento ilmapiiri tempaisi minutkin aivan totaalisesti mukaansa. Tuntui kuin kaikki tapahtumassa olijat olisivat yhtä suurta perhettä. Jälleen kerran aivan uusi kokemus elämässä. Oli kuin olisin tehnyt aikahypyn jonnekin ulkomaille missä ihmiset eivät turhia jännitä vaan chillailevat rennosti vaikka kyseessä olikin kilpailu. Kaikki kannustivat toisiaan ja kilpailuihin kuuluva hampaiden kiristely loisti poissaolollaan. Tuntui kuin kaikki paikalla olevat tanssijat olisivat vain kokoontuneet yhteen pitämään hauskaa! Loistavat puitteet, erinomaista musiikkia ja aivan uskomaton ilmapiiri.

Tapahtuman innoittamana päätin 10-vuotta kestäneen pohdinnan tanssitunnille menemisestä ja ilmoittauduin Oululaisen tanssikoulu Citydancen järjestämälle Street Styles kesäkurssille. Kyseisellä kurssilla saisi lähinnä esimakua tanssiharrastuksesta. Omimmaksi lajiksi itselleni olen kokenut Hip Hopin ja varsinkin oldschool meiningin :) Hip Hopin biitti menee vain kropan sisään ja vie mukanaan. Minkäs teet :) Nyt olen syksyn ajan käynyt kahdella tanssitunnilla (Hip Hop & Street Styles) viikottain enkä aio lopettaa! :)

Ensimäinen tunti lähestyi ja jonkinlainen jännitys oli päällä, kun huomasi vielä lisäksi, että olen ainoa mies tunnilla opettajan lisäksi :) Joku voisi sanoa, että lucky You ;) Koskaan aiemmin en ollut osallistunut tanssitunnille, jos mukaan ei lueta paria hassua LesMills BodyJam tuntia vuonna yks tai kaks. Tunnin aikana fiilikset oli aika sekavat pään sisällä. Kuten arvata saattaa, kun jonkinmoisilla putkiaivoilla varustettu 200cm pitkä mies lähtee tanssitunnille, niin ei se nyt ihan sormia napsauttamalla suju kuin tanssi se tanssi... Ainakaan ensialkuun :) Mutta mitä oikeastaan edes voisi odottaa henkilöltä, joka ei ole aikaisemmin harrastanut mitään rytmiikkaa vaativaa liikuntaa? Ei oikeastaan mitään. Ei kukaan ole seppä syntyessään, vanha kulunut sananlaskukin sanoo. Tanssitunnillehan mennään juuri sen takia, että SIELLÄ OPITAAN jotain uutta! Meissä suomalaisissa asuu jokin ihmeellinen peikko joka pelottelee meitä virheistä. Asiassa kuin asiassa virheitä EI MISSÄÄN NIMESSÄ saa tehdä. Ei vaikka tekisit jotain juttua ensimäistä kertaa elämäsi aikana - ilman minkaanlaisia kummempia valmistautumisia.

Kaikkiminullehetinyt mentaliteetti. Permpi jos vaikka jo viime viikolla homma olisi jo ollut hanskassa! Miksi ihmeessä täytyy asettaa itselle tuollaisia stressaavia pakotteita? Kaikki pitäisi osata heti? Ei anneta itselle aikaa tehdä virheitä ja siinä samalla oppia. Virheiden pelolla rajoitetaan elämää aivan liikaa. Jos ihminen ei tee virheitä, ei hän myöskään tule mitään koskaan oppimaan (Hiukan kärjistäen). Jos lasta pienestä pitäen kielletään ja varoitetaan kaikesta ja pelotellaan epäonnistumisilla, niin voidaan olla aika varmoja, että hän oppii negatiivisen ajatusmallin. Näin vanhemmat on sitten onnistuneet tekemään viimeisenpäälle karhun palveluksen lapselleen myöhempää elämää ajatellen. Kannustakaa lapsia hyvät vanhemmat tekemään ja kokeilemaan asioita. Niin ja älkääkä itsekään unohtako kokeilla uusia juttuja ennakkoluulottomasti ;) Avaatte itsellenne aivan uuden maailman ja voimavarat käyttöön! Unohtakaa virheet ja ottakaa lapsista mallia. Jos lapsi epäonnistuu, kokeilee hän asiaa hetken kuluttua uudelleen tai pyytää vanhemmalta apua. Esiintymisvarmuus nousee ainakin potenssiin sata, kun ette pelkää mennä ihmisten eteen sen takia, että tekisitte tai sanoisitte jotain noloa!

Jos Suomen ehkä seuratuimmassa aamu-tv lähetyksessä uutsiankkuri putoaa tuolilta, ja ottaa asian huumorilla miljoonayleisön edessä, niin miksi sinunkaan pitäisi pelätä virheitä??? :)

Mutta palataan nyt takaisin ensimäisen tanssitunnin kokemuksiin. Opettajan kannustava ote oli erittäin suurena apuna jännityksestä eroon pääsemisessä. (Kiitos Teemu! :)) Suurin osa tunnilla mukana olleista olivat minun tapaan ensikertalaisia, mutta naisia. Olinhan minä pihalla kuin lumiukko, kun koreografiaa alettiin tekemään! :D Vaikka ennen pätkän opettelua käytiin kaikki tulevat liikkeet läpi, ei pääkoppa siltikään suostunut ymmärtämään mihin suuntaan jalkoja tulisi rytmin mukana viedä. Jalat vain kertakaikkiaan meni solmuun tai sitten liimautuivat paikalleen vaikka pää sanoi, että vasen jalka potku, viereen, oikea askel sivuun, oikea potku, viereen, vasen jalka askel sivuun ja sama alusta... 

 

Tunnin jälkeen olo oli iloisen, epätoivoisen, sekavan, onnellisen ja hämmentyneen sekoitusta. Ensi reaktio oli, että onkohan tämä kuitenkaan minun juttua, kun mikään ei onnistunut? Hetken analysoinnin jälkeen totesin, että minä osasin liikkeet, perusrytmissä pysyin mukana, mutta pääkoppa ei vain ole tottunut ottamaan vastaan informaatiota siinä muodossa, missä tanssitunnilla informaatiota otetaan vastaan. Tyyliin: "Vii, kuu, sei, kaa, yy, kaa, koo, nee, vii ja kuu, sei ja kaa...". Tuohon vielä yhdistät askeleet ja yrität muistaa mikä liike tuli minkäkin jälkeen... Riittää siinä miettimistä! Ihminen kuitenkin tarvitsee erilaisia ärsykkeitä jotta tuo pääkoppa pysyy virkeänä vanhoille päiville asti :) Jokatapauksessa kokemus oli positiivinen ja opettajan lohdullisten sanojen jälkeen piti vain uskoa kovasti siihen mitä opettaja sanoo :) Ja todellakin, homma meni toisella kerralla paljon paremmin :)

"Toisella kerralla homma menee aina paremmin kuin ensimäisellä. Oppimisprosessi vaatii myös pääkopassa lepoajalla prosessointia."

Teitpä mitä tahansa, on sinun opittava olemaan itselle vähemmän ankara. Virheitä ei pidä pelätä. Virheitä tulee. Omalla kohdallani tanssiharrastuksen aloittaminen opetti, että ei tarvitse olla täydellinen vaikka siihen voi kyllä pyrkiä.

Mokailu on taitolaji, sitä kannattaa harjoitella!

Sokerihiiri selätetty?

Kävimme perheen kanssa pyörähtämässä Ruotsin maalla at Haparanda viikonlopun päätteeksi. Ikeassa ostoksilla tottakai. Siinä samalla tuli käytyä hakemassa joulun ajalle kaksi Lindtin tummasuklaalevyä mitkä on maustettu merisuolahippusilla. Uskomattoman hyvä yhdistelmä! Niin ja lisukkeeksi lähti vielä mukaan Baileys suklaakonvehtirasia ja kahvitryffelikaramellipussi. Joulun ajan herkut on nyt siis hankittuna.

Onko nämä herkut sitten terveellistä syötävää? On. Tumma suklaa varsinkin. Eikös siitä ole tehty jopa  tutkimuksia, että tumma suklaa edistää hyvinvointia :) Mutta jos nyt hiukan vakavammin tämä asia otetaan, niin kaikkeahan saa syödä jos mieli tekee, kunhan vain muistaa kohtuuden kaikessa. Ei karamelli silloin, karamelli tällöin pahaa tee vaikka niitä popsiikin. Usein ongelmaksi, varsinkin itselleni, muodostuu sokeri riippuvuus. Ja sokreiriippuvuuttahan on verrattu niinkin rankkaan riippuvuuteen kuin heroiini riippuvuus. Itselläni ei ole kokemusta muusta riippuvuudesta kuin sokerista ja n. 10 vuotta sitten jonkin asteinen peliriippuvuus tietokoneella. 

Onko tuttu tunne, että otat herkkupussista yhden herkun... Hetkenpäästä toinen, kolmas, neljäs... Eikä kauaakaan, kun pussi on, hupsista heijjaa, tyhjä? Jos herkkuja on lisää niin nekin pitää popsia pois juttelemasta sinulle... Tuttua? Ei tule kuuloonkaan, että ne voisi säästää toiselle päivälle. Herkuillehan voi tulla vaikka paha mieli, jos eivät pääse iloisesti pomppimaan mahalaukkuusi ;)

Itselläni ongelmaa ei ole silloin kun herkut on kaupassa tai kotona oleva herkkupussi on kaapissa suljettuna. Mutta ongelmia syntyy välittömästi jos herkkupussi/keksipaketti sattuu olemaan auki. Nenäni aistii sen sokerin "tuoksun" kuin banaanikärpänen konsanaan.

Viimeaikoina tämä herkkujen välttely on onnistunut mainiosti ja olen pääsemässä eroon tuosta todella ikävästä, suuren terveysriskin pitkällä aikajänteellä aiheuttavasta ongelmasta. Keinoja mitä olen käyttänyt sokerin himon hallintaan:

1. Totaalikieltäytyminen herkuista
2. Herkkupäivä kerran kuukaudessa
3. Myöhemmässä vaiheessa herkkupäivä kerran viikossa
4. Herkkuhimon iskiessä lähde liikkumaan!

Tänä aamuna koin todella erikoisen tilanteen. Viikonloppuna juhlimme 2v tyttömme syntymäpäivää. Jääkaapissa oli vielä juhlien jäljiltä todella herkullista glögi-juustokakkua. Kaurapuuro höystettynä raejuustolla ja mansikoilla odotti pöydässä, kun leikkasin kakusta palaa "jälkiruuaksi". Söin puuron (1dl kaurahiutaleita, sopiva määrä vehnälesettä, 1rkl oliiviöljyä ja n. 130g vähärasvaista raejuustoa, mansikoita pari ruokalusikallista). Puuron nauttimisen jälkeen otin kakkupalan nenän eteeni - katsoin sitä hetken ja totesin - Kiitos ei tänä aamuna. Ja mitä tapahtui kakkupalalle, joka todella sydäntäraastavalla tavalla anoi pääsyä vatsalaukkuuni? No se päätyi takaisin pimeään, kylmään jääkaappiin odottamaan seuraavaa sokerihiirtä.

Tilanne hieman hämmensi. Joskus aikanaan herkullisen kakkupalan syömättä jättämisen luokittelin suorastaan pyhäinhäväistykseksi. Onko sisäinen sokerihiireni siis selätetty?

TEMSSI? Mikä TEMSSI?

Kuten otsikko kertoo kyseessä on blogi, mikä käsittelee asioita terveeseen elämään liittyen miehen silmien kautta. Tarkempi kuvaus taustalla olevasta miehestä löytyy täältä

Mistä ajatus omaan blogiin syntyi? 
Blogeja paljon seuranneena oman blogin ajatus kypsyi syksyn 2013 aikana, kun olin käynyt oman yleisen hyvinvoinnin parantamiseen tähtäävää muutosta läpi puolen vuoden ajan. Elämän laatu ja jaksaminen parani jo ensimäisten kuukausien aikana huomattavasti ja sitä kautta ajatus oman blogin kirjoittamisesta mistä, joku voisi saada itselleen jotain, syntyi.

Eikö terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä blogeja ole jo aivan tarpeeksi?
Onhan niitä aika paljon, mutta ei yksi blogi lisää sopassa ainakaan pahaa tee ;) Havaintojeni mukaan suurin osa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä blogeista on naisten kirjoittamia. Miehet tuntuvat puolestaan keskittyvän salitreenauksesta kirjoittamiseen. Itse näin, että omien ajatusten tuominen kaikkien nähtäville voisi olla hyvä ajatus. Ei pelkästään sen takia, että joku voisi saada virikkeitä itselleen vaan myös sen takia, että omaa blogia voi käyttää portfoliona tai CV:nä. Tammikuussa 2014 alkavan liikunnanohjaajan AMK opintojen myötä blogin perustaminen tuli entistäkin tärkeämmäksi itselleni.

Mitä blogisi tulee sitten tarkemmin sisältämään?
TEMSSI-blogi tulee sisältämään tarinaa perheellisen miehen terveelliseen elämään ja yleiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Jutut eivät tule keskittymään yksinomaan salitreenaukseen, eikä myöskään kasvissyömiseen ja ravitsemukseen. Jutut tulevat käsittelemään kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin liittyviä asioita - ja nimenomaan miehen silmin katsottuna :) Samat asiat koskettavat varmasti naisiakin :)

En tule siis antamaan blogissani ravintoneuvontaa enkä kuntosalivalmentajien vinkkejä. Siihen minulla ei ole ammattitaitoa - Vielä :) Mutta tulen mahdollisesti pohtimaan, ihmettelemään ja kyseenalaistamaan vallitsevia trendejä.

Näistä lähtökohdista blogi lähtee pyörimään. Sana on vapaa ja juttujani saa kommentoida, olla eriä mieltä tai samaa mieltä tai laajentaa esittämiäni ajatuksia omilla kommenteillanne. Toivomus kuitenkin on, että kommentit pidetään asiallisina kiitos :)