keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Liikunnanohjaajan opinnot - jatkuu...

Hilirimpsis ja hellurei! Viikko mennä heilahti ja ei kerennyt kirjoittamaan mitään tänne blogin puolelle. Opinnot pyörähti hiukan isommalla rattaalla käyntiin viime viikonloppuna, vaikka eihän minulla ollut kuin "Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen yhteiskunnassa" (tästä eteenpäin THEY) kurssilta luentoja. Jokatapauksessa tehtäviä alkoi tulemaan. Tuon THEY:n lisäksi aloitin parin vapaasti valittavan kurssin suorittamisen omatoimisesti. Toinen on Liikunta varhaisvuosien aikana ja toinen Sociology of Sport. Molempiin suorituksiin pitää lukea määrä X aineistoja (kirjoja/tutkimuksia) ja niistä sitten kirjoittaa raportti/referaatti tai molemmat.

Alunperinhän oletin, että tuo Sociology of sport kurssi olisi ollut Sport Psychology, mutta opettaja oli muistanut kurssin nimen väärin. Hitusen olin pettynyt tuohon muutokseen, mutta nyt, 4 tutkimusta liittyen urheilun/ liikunnan sosiologiaan lukeneena, täytyy myöntää, että mielenkiintoista asiaa tuokin on. Esimerkiksi yhdessä tutkimuksessa oli tutkittu, kuinka vuoden 2002 jalkapallon world cup turnaus lähensi Japanin ja Etelä-Korean välejä? Voidaanko urheilun voimin parantaa valtioiden välisiä suhteita? tai voidaanko urheilun avulla parantaa mielikuvaa jostakin maasta/ihmisryhmästä/kansakunnasta?

"Moni kakku päältä kaunis..."

Tällä hetkellä mediassa kirjoitetaan paljon Sotshin olympialaisista ja kuinka Venäjän presidentti Putin on ottanut kisat omille harteilleen, pyrkiessään luomaan kaikkien aikojen mahtavimmat olympialaiset. Viesti on median välityksellä ollut tosin aivan muuta kuin upeaa ja prameaa esimerkiksi suksien huoltoauton "huollon" osalta. Juoksevaa vettä ei ole ollut käytössä ja alkuun ei ulkopuolista sähköäkään ole ollut saatavilla. Voidaanhan kisojen pinnasta tehdä upea, mutta onko pinnan alla asiat kuitenkaan viimeisen päälle hoidossa? Moni kakku päältä kaunis... Mutta mediakin tarrautuu toki raflaavimpiin uutisiin, millä voidaan revitellä kissan kokoisin kirjaimin uutisissa. Eritoten tällä kertaa ei niin positiivisin uutisin, kun kyseessä on suuri ja mahtava Venäjän maa.

Takaisin THEY:n pariin. Liikunta, tai paremminkin liikunnan puute, on tällä hetkellä Suomessa yksi suurimpia yhteiskunnan ongelmia. Toki meillä on mahdolliset velkakriisit ja talousvaikeudet, mutta se on materiaa. Jos ihmisten terveys ja hyvinvointi on retuperällä, niin on aivan turhaa miettiä mitään verojen korotuksia ja palkkojen leikkauksia, koska ei meillä ole verojen maksajia siinä tilanteessa. Mitä hyväkuntoiselle suomen kansalle on sitten tapahtunut? Mentäessä taaksepäin johonkin vaikkapa 1960-luvulle miehet oli rautaa ja laivat puuta. Nyt tilanne on kääntynyt toisinpäin. Ja vieläpä niin, että työmiehillä on elintasovatsa ja johtajilla kunto viimesen päälle kohillaan. Miten näin on päässyt käymään? Mitä oikein yhteiskunnassa on tapahtunut? Yksi yhteinen nimittäjä voi olla yhteiskunnan teknologisoituminen. Ruumiillinen työ loistaa poissaolollaan, työpäivän aikana ei tule niin sanottua arkiliikuntaa. Miksi? No yksinkertaisesti sen takia, kun koneet tekee työt ihmisten puolesta. Metsätöitä ei tehdä enää käsipelissä lihasvoimalla vaan on motot, mitä ohjaa ihminen. Metsuri istuu mukavasti lämpimässä kopissa ja rasittaa mahdollisimman vähän itseään. Ergonomiaan on toki panostettu, mutta ei se ergonomia sitä arkiliikuntaa tuota. Tarjoaa vain mahdollisimman vähän rasittavan työympäristön. Nyt "metsuri" kiipeää moton hyttiin, heiluttelee hitusen ohjaimia päivän aikana ja päivän päätteeksi hyppää moton hytistä pois ja ajaa autolla kotiin syömään ja katsomaan telkkaria. Kuinka paljon liikuntaa, vai pitäisikö kysyä, kuinka vähän liikuntaa saa sisällytettyä tämän päivän metsurin työpäivään, kun ennen työ ei ollut mitään muuta kuin liikuntaa? Ei metsurit ole ainoita syntipukkeja, otin heidät vain esimerkiksi tähän. Toimistotyöläisillä on hienot hissit millä mennään kerroksesta 1 kerrokseen 5. Ei käytetä portaita. Liikuntaa ei siis ole enää arjessa kuten ennen, eikä "raskaan" työpäivän päätteeksi viitsitä lähteä vaikkapa hurjan rasittavalle puolentunnin kävelylle. Syödä kyllä jaksetaan kuten entisaikojen työmiehet ja sen kyllä huomaa.

"...treenataan hauista nostelemalla 5g painavia irtokarkkeja..."

No entäs lapset ja nuoret. Leikki-ikäisten lasten liikuntaa tulee heidän omissa leikeissään, mutta iän karttuessa liikunta vähenee aika monella. Osalla lapsista se loppuu kokonaan. Miksi näin käy? Ei ole varmasti yhtä ainoaa syytä, vaan monen asian seurausta. Vanhempien välinpitämättömyys, pelikoneet, televisio, yhteiskunnan digitalisoituminen/teknologisoituminen, vanhempien esimerkki, kaverit... Kuinka vanhempien esimerkillä on merkitystä? Sillä nimenomaan mielestäni on. Jos vanhempien esimerkki liikunnasta lapselle on se, että treenataan hauista olohuoneen sohvalla maaten, nostellen yksitellen 5 grammaa painavia irtokarkkeja lattialla olevasta herkkukupista suuhun, niin onhan tämä nyt aivan mahtavaa esimerkin näyttämistä! Ihan varmasti lapsi omaksuu tämän mahtavan tavan harjoittaa epäterveellistä elämää! Väitän, ja voin olla väärässä, että ylipaino ja liikkumattomuus ei kulje geeneissä. Ylipaino ja liikkumattomuus ei kulje suvun perintönä, kuten aika moni suomalainen tuppaa perustelemaan omaa suunnatonta ylipainoaan. Kyllä se epäterveellinen elämä on ihan oma valinta tai opittu toimintamalli. Kuten myös terveellinenkin elämä.

Mutta se lasten ja nuorten liikunta. Väitän, ja voin olla väärässä, että yksi suuri tekijä lasten ja nuorten liikkumattomuuteen on koti ja kotoa tulevat vaikutteet. Jos kotona ei välitetä siitä, että nuori istuu pleikkarin ääressä joka päivä sen jälkeen, kun läksyt on tehty niin eihän se nuori varmasti mitään muuta tee. Jos vanhemmat näyttävät esimerkkiä lapsilleen istumalla pleikkarin edessä joka ikinen ilta niin lapsi omaksuu liikkumattoman toimintamallin ja istua nököttää vanhemman vieressä tekemättä yhtään mitään.

"Perhe, kaiken A ja O"

Miten tällainen oravanpyörä sitten saatisiin katkaistua? Vaikkapa perheliikunnalla! Perheliikuntahan voi olla vaikkapa yhteinen retki eväsleipien syöntiin. Kävellään puolikilometriä johonkin sopivaan paikkaan retkelle ja syödään eväsleivät ja ihmetellään luonnon kauneutta taikka lasta askarruttavia asioita. Kuin huomaamattaan liikuntaa kertyy sekä lapsille, että vanhemmille. Tai voihan sitä, jos aivan hurjaksi heittääntyy, mennä koko perheen voimin vaikkapa uimahalliin? Tai vanhemmat vie lapsen ilmaiseen luistelukouluun ja itse samalla on mukana toiminnassa ja saa edes pientä liikuntaa. Koko perheen voimin lumitöiden teko, ilman lumilinkoa tahi lumitöihin valjastettua mönkijää. Kyllähän se rasittavaa on, mutta se on tarkoituskin! :) Ei se edes pienen päivittäisen "ylimääräisen" liikuntahetken keksiminen ole vaikeaa! Jos ette oikeasti muuta keksi ni menkää harrastamaan aikuisten kesken parisuhdeliikuntaa makkarin puolelle ;)

Mitä liikuntaa sinä, juuri sinä siellä, harrastat?

Ihminen on luotu liikkumaan, jos ihminen ei liiku sen aivan varmasti huomaa omassa kehossaan.
 

Cheers!
-Asko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti