Viikko #2 takana

Juoksuharjoittelu on edennyt ihan mukavasti lähestulkoon ohjelman mukaan. Hieman on ollut malttamattomuutta lenkillä ilmassa, että en ole malttanut pitää lenkkiä suunnitellun matalasykkeisenä. Juoksu on siis lähtenyt hiukan lapasesta. Se vaan johtuu siitä, että tykkään vetää ittestäni mehut pihalle. Toisin sanoen juoksulenkit ovat muuttuneet vauhtijuoksuiksi tai sitten olen tehnyt 200-300m intervalleja muutaman ja sen jälkeen palauttanut juoksun rauhalliseksi... Tai melkein rauhalliseksi ;)

Viikon saldo kilometrinä oli 25km. Onhan tuo ihan kiitettävä määrä henkilölle, kuka väitti vihaavansa juoksemista vielä muutama vuosi sitten ;) Niin ne mielipiteet muuttuu asioiden suhteen, kun saa puitteet kuntoon.

No tällä viikolla tulee pidettyä jokatapuksessa hiukan rauhallisempi tahti. Torstaina minulla alkaa Kajaanissa ne liikunnanohjaajan opinnot ja se sitten saattaa hitusen hidastaa menoa tällä viikolla. Toki illalla on aikaa käydä lenkilläkin, mutta todennäköisesti otan hiukan kevyemmin. Tänä iltana ohjelmassa on HipHop tunti ja keskiviikkona Street Styles tunti. Sunnantai-iltana sitten tunnin lenkki tällä kertaa ihan rauhalliseen tahtiin ilman mitään mopon karkailua :)

Ruokavaliopuolessa olen keskittynyt ihan normaaliin monipuoliseen kotiruokaan. Hitusen hiilihyrdraattipitoisempaa kuin edellisen puolivuosikkaan aikana. Juoksuharjoittelu kuitenkin kaipaa sitä hiilaria koneeseen. Ja kun totta puhutaan, niin en ole huomannut olotilassa minkaanlaista eroa siihen vähempi hiilihydraattiseen elämään. Juoksulenkit kulkee oikein hyvin kun koneessa on muutakin kuin proteiinia.

Herkkujakaan en ole unohtanut, kuten eilen illalla nämä herkulliset lätyt kolmensuklaan jäätelöllä ja kermavaahdolla ja valkosuklaa koristelulla höystettynä. Eikö kuulostakin ihanan terveelliseltä??? ;) Mutta kuten on tullut todettua moneen otteeseen - terveellinen elämä ei vaadi kitumista ja herkkujen itseltään kieltämistä. On vain osattava hallita ne herkkuihin kohdistuvat himot ja hallittava oman syömisen määrä. 5-vuotias poikani on aikamoinen malli vanhemmilleenkin. Eilen näitä lättyjä syödessämme totesi ensimäisen lätyn jälkeen, että haluaa toisen. No annoin hänelle toisen. Pari palaa otettuaan hän kuitenkin totesi, että en minä jaksa tätä syödä. Itse ihmettelin, että mistähän hän on oppinut tuon, että vaikka olisi kuinka herkullista syötävää niin ei ole pakko syödä övereitä. Onhan häntä toki tullut joskus varoteltua, että jos liikaa herkkuja syö niin tulee puklu. Pari kertaa näin on päässyt käymään ja ehkä siitä sitten hän on ottanut opikseen ja huomaa nyt ajoissa kylläisen tunteen.

Omaan lapsuusaikaan kuului koulussakin kasvatusmalli missä paheksuttiin lautaselle ruoan jättämistä. Eihän se toki hyvä tapa ole, mutta kokki-tädit kun tuppasivat pistämään lautaselle jokaiselle lapselle vakiomäärän ruokaa ja eihän pienikokoisimmat jaksaneet kaikkia. Siinä sitten yritettiin pakolla saada lapsi kuitenkin syömään vaikka ruoka pursuaisi jo korvista ulos. Tämä aiheuttaa ongelmia aikuisiässä, kun lautanen syödään aina tyhjäksi. Olipa olo täysi tai ei. Tuosta epäterveellisestä tavasta tai voisi melkeinpä sanoa, että syömishäiriöstä on todella vaikea päästä eroon.

Tähän lopuksi vielä eilisen juoksulenkistä syke käppyrää.

-Asko