Hiljaa hyvä tulee

Treeniviikko numero X on taas takana. Tämä viikko meni maraton harjoittelua ajatellen siihen tyyliin, että tanssitunnit toimitti tempo/intrevalli harjoituksia ja nyt sunnuntaina sitten kävin juoksemassa ihan oikeasti. Tai ajatus oli juosta, mutta sykkeet vaan lähtee heti pilviin, kun otan yhdenkin juoksuaskeleen. Yritä siinä sitten pitää sellainen tahti päällä, että harjoitus pysyy peruskuntotreeninä ;) No lenkistä puolet oli sitten kävelyä ja aina kun sykkeet oli pudonneet siirryin takaisin juoksulle tai siis hölkälle, sipsuttelulle, hissuttelulle... Millähän nimellä tuota pitäisi kutsua. Rauhallista menoa kuitenkin. 

Siinä lenkin aikana ehdin miettiä mitä erilaisempia asioita ja lähinnä ajatukset pyöri juoksuharjoittelun ympärillä,  välillä käytiin tosin verensokerin ja insuliinin toiminnan puolella.

Mietin, tuota juoksuharjoittelua, että miksi oikeasti on niin vaikea pitää ittensä juoksulenkillä kurissa siten, että ei lähde vetämään kieli vyön alla? Vaikka on kalenteriin merkannut itselle selvällä suomenkielellä, että KEVYT peruskuntolenkki. Ehkäpä se on sitä, kun pää on jostain syystä tottunut siihen, että kun lenkille lähdetään niin silloin juostaan ja sen pitää tuntuakin jossain. Eihän hissuttelu ja kävely voi yhtään mitään kehittää?? Ja kaiken lisäksi jos treenaa maratonille niin sitähän pitää juosta kieli vyön alla kokoajan, että varmasti kehittyy! No ei se taida ihan niin kuitenkaan mennä :) Rauhallinen peruskuntolenkki ei juurikaan tunnu missään. Ennen aikaa "tekniset vimpaimet" peruskuntolenkin kriteerihän oli, että koko ajan pitäisi pystyä keskustelemaan helposti. Ainakin tänään tuntui juuri tuolle - paitsi vetojen aikana ;) Päivän lenkillä oli mittaa 9,4km ja aikaa meni 1 tunti ja 20 minuuttia. Tein muutaman temmon noston ja yritin keskittyä niissä juoksutekniikkaan, että jalat oikeasti tekee tehokkaasti jotain, eivätkä vain kulje mukana. Omasta mielestäni, kun oma juoksutekniikka on todella epätaloudellista ja jalat ei tee mitään. Juoksukurssi tai -koulu voisi olla aika kova sana, saisi ainakin palautteen omasta tekemisestä :) 

"Peruskuntolenkin aikana tulisi pystyä keskustelemaan..."

Ainoa isompi juttu mikä hiukan pistää miettimään sitä puolikasta maratoonia ajatellen on vasemman jalan nilkka, kun se tuppaa kipeytymään juostessa. Lenkin jälkeen kipua ei ole, mutta juostessa, jalan iskeytyessä tiehen, nilkassa tuntuu jonkinmoinen jomotus. Oikean jalan kanssa ei ole tuollaisia ongelmia. Täytyy seurata tilannetta. Onhan se nyt tietenkin ymmärrettävää, että kun 103kg mies pistää juoksuksi ja ei juoksua ole harrastanut aktiivisesti aiemmin, niin kyllähän niveletkin uutta ärsykettä saa. Ja vielä kaiken lisäksi alustana, kun on asfaltti niin se rasittaa vielä enemmän. Nyt selkäongelmat ei kuitenkaan ole olleet riesana. Joskus aikanaan, kun juoksulenkkejä tein, niin seuraavana tai sitäseuraavana päivänä selkä oli aika heikossa hapessa. Liekö tähän vaikuttanut muun liikunnan ja kuntosaliharjoittelun lisääntyminen? Todennäköisesti joo :) Harvakseltaan, kun aikaisemmin liikuin, niin tokihan mikä tahansa liikunta-aktiviteetti veti lihakset lukkoon ja se sitten aiheutti "varjokipuja" muuallekin kroppaan. Monen ihmisen iskias vaivatkin saataisiin korjattua liikunnalla. Toki ne kenellä on todettu magneetti/röntgen kuvauksissa välilevyongelmia ovat asia erikseen, mutta on ihmisiä kenellä on vain pakarat ja alaselän lihakset, kertakaikkiaan, niin jumissa, että hermot joutuvat sen takia puristuksiin ja aiheuttavat säteilevää kipua jalkaan tai molempiin jalkoihin.

"Liikunta on lääke!"

Itselläni itse-tekemäni iskias diagnoosi korjaantui juurikin sillä, että aloin liikkumaan aktiivisesti. Lihakset olivat niin lukossa, että jalkaan säteilevä kipu oli lähes jokapäiväistä ja alkoi rajoittaa päivittäisiä askareita. Eikä liikunta ollut todellakaan ensimäisenä mielessä :D Lopulta, kun pakotin itseni liikkeelle alkoi vaivat kadota kuin itsestään. Muutaman kävelylenkin jälkeen ei kipuja enää ollutkaan. Liikunta on oikeasti todella edullinen lääke! :)

Lenkin jälkeen palautusjuoma naamariin ja saunaan lämmittelemään. Vaikka ulkolämpömittari ei lenkille lähtiessä näyttänyt kuin -1 astetta, oli tuuli aika voimakas ja hitusen toi kylmää avonaisen kaula-aukon kautta. Mie jätin vielä tyhmyyksissäni kaulahuivin pois varustuksesta. Ajattelin, että ei nyt -1 pakkasessa tarvii semmosta. No ois tarvinnut. Onneksi korkeakauluksinen poolo suojasi kuitenkin pahimmalta viimalta. 

Saunan jälkeen kokkaamaan todella myöhäistä lounasta. Todellisuudessahan se oli jo päivällinen, kun kello huiteli jo neljässä. Itselleni se oli tosin lounas, kun aamulla tuli hiukan nukuttua. Heräsin nimittäin vasta 11.30 :P Normaalisti, kuten eilen aamulla, lapset herättää 6.25. Vaimo lähti lasten kanssa eilen käymään mummolassa ja minulla oli omaa laatuaikaa :) Myöhäisenä lounaana minulla oli Kanaa, salaattia, raejuustoa ja oliiviöljyä. Namnam hyvää oli :) Huomenna töissäkin saa nauttia tuosta intialaisittain maustetusta kanasta ja salaatista. 

Nyt tekemään pöperöt valmiiksi huomiselle ja tekemään venyttelyt olohuoneen lattialle. Ensiviikko on taas kouluviikko. Jippii! :)

Cheers!

-Asko :)