" Nuorena minulla ei ollut rohekutta tehdä sitä mitä tiesin haluavani tehdä. Annoin tuntemattomien ihmisten asettaa itselleni rajat, mitä elämässäni voin tehdä ja mitä en."
Viime keväänä olin valokuvaamassa Street tanssin SM-kisoja Ouluhallissa. Tapahtuman rento ilmapiiri tempaisi minutkin aivan totaalisesti mukaansa. Tuntui kuin kaikki tapahtumassa olijat olisivat yhtä suurta perhettä. Jälleen kerran aivan uusi kokemus elämässä. Oli kuin olisin tehnyt aikahypyn jonnekin ulkomaille missä ihmiset eivät turhia jännitä vaan chillailevat rennosti vaikka kyseessä olikin kilpailu. Kaikki kannustivat toisiaan ja kilpailuihin kuuluva hampaiden kiristely loisti poissaolollaan. Tuntui kuin kaikki paikalla olevat tanssijat olisivat vain kokoontuneet yhteen pitämään hauskaa! Loistavat puitteet, erinomaista musiikkia ja aivan uskomaton ilmapiiri.
Tapahtuman innoittamana päätin 10-vuotta kestäneen pohdinnan tanssitunnille menemisestä ja ilmoittauduin Oululaisen tanssikoulu Citydancen järjestämälle Street Styles kesäkurssille. Kyseisellä kurssilla saisi lähinnä esimakua tanssiharrastuksesta. Omimmaksi lajiksi itselleni olen kokenut Hip Hopin ja varsinkin oldschool meiningin :) Hip Hopin biitti menee vain kropan sisään ja vie mukanaan. Minkäs teet :) Nyt olen syksyn ajan käynyt kahdella tanssitunnilla (Hip Hop & Street Styles) viikottain enkä aio lopettaa! :)
Ensimäinen tunti lähestyi ja jonkinlainen jännitys oli päällä, kun huomasi vielä lisäksi, että olen ainoa mies tunnilla opettajan lisäksi :) Joku voisi sanoa, että lucky You ;) Koskaan aiemmin en ollut osallistunut tanssitunnille, jos mukaan ei lueta paria hassua LesMills BodyJam tuntia vuonna yks tai kaks. Tunnin aikana fiilikset oli aika sekavat pään sisällä. Kuten arvata saattaa, kun jonkinmoisilla putkiaivoilla varustettu 200cm pitkä mies lähtee tanssitunnille, niin ei se nyt ihan sormia napsauttamalla suju kuin tanssi se tanssi... Ainakaan ensialkuun :) Mutta mitä oikeastaan edes voisi odottaa henkilöltä, joka ei ole aikaisemmin harrastanut mitään rytmiikkaa vaativaa liikuntaa? Ei oikeastaan mitään. Ei kukaan ole seppä syntyessään, vanha kulunut sananlaskukin sanoo. Tanssitunnillehan mennään juuri sen takia, että SIELLÄ OPITAAN jotain uutta! Meissä suomalaisissa asuu jokin ihmeellinen peikko joka pelottelee meitä virheistä. Asiassa kuin asiassa virheitä EI MISSÄÄN NIMESSÄ saa tehdä. Ei vaikka tekisit jotain juttua ensimäistä kertaa elämäsi aikana - ilman minkaanlaisia kummempia valmistautumisia.
Kaikkiminullehetinyt mentaliteetti. Permpi jos vaikka jo viime viikolla homma olisi jo ollut hanskassa! Miksi ihmeessä täytyy asettaa itselle tuollaisia stressaavia pakotteita? Kaikki pitäisi osata heti? Ei anneta itselle aikaa tehdä virheitä ja siinä samalla oppia. Virheiden pelolla rajoitetaan elämää aivan liikaa. Jos ihminen ei tee virheitä, ei hän myöskään tule mitään koskaan oppimaan (Hiukan kärjistäen). Jos lasta pienestä pitäen kielletään ja varoitetaan kaikesta ja pelotellaan epäonnistumisilla, niin voidaan olla aika varmoja, että hän oppii negatiivisen ajatusmallin. Näin vanhemmat on sitten onnistuneet tekemään viimeisenpäälle karhun palveluksen lapselleen myöhempää elämää ajatellen. Kannustakaa lapsia hyvät vanhemmat tekemään ja kokeilemaan asioita. Niin ja älkääkä itsekään unohtako kokeilla uusia juttuja ennakkoluulottomasti ;) Avaatte itsellenne aivan uuden maailman ja voimavarat käyttöön! Unohtakaa virheet ja ottakaa lapsista mallia. Jos lapsi epäonnistuu, kokeilee hän asiaa hetken kuluttua uudelleen tai pyytää vanhemmalta apua. Esiintymisvarmuus nousee ainakin potenssiin sata, kun ette pelkää mennä ihmisten eteen sen takia, että tekisitte tai sanoisitte jotain noloa!
Kaikkiminullehetinyt mentaliteetti. Permpi jos vaikka jo viime viikolla homma olisi jo ollut hanskassa! Miksi ihmeessä täytyy asettaa itselle tuollaisia stressaavia pakotteita? Kaikki pitäisi osata heti? Ei anneta itselle aikaa tehdä virheitä ja siinä samalla oppia. Virheiden pelolla rajoitetaan elämää aivan liikaa. Jos ihminen ei tee virheitä, ei hän myöskään tule mitään koskaan oppimaan (Hiukan kärjistäen). Jos lasta pienestä pitäen kielletään ja varoitetaan kaikesta ja pelotellaan epäonnistumisilla, niin voidaan olla aika varmoja, että hän oppii negatiivisen ajatusmallin. Näin vanhemmat on sitten onnistuneet tekemään viimeisenpäälle karhun palveluksen lapselleen myöhempää elämää ajatellen. Kannustakaa lapsia hyvät vanhemmat tekemään ja kokeilemaan asioita. Niin ja älkääkä itsekään unohtako kokeilla uusia juttuja ennakkoluulottomasti ;) Avaatte itsellenne aivan uuden maailman ja voimavarat käyttöön! Unohtakaa virheet ja ottakaa lapsista mallia. Jos lapsi epäonnistuu, kokeilee hän asiaa hetken kuluttua uudelleen tai pyytää vanhemmalta apua. Esiintymisvarmuus nousee ainakin potenssiin sata, kun ette pelkää mennä ihmisten eteen sen takia, että tekisitte tai sanoisitte jotain noloa!
Jos Suomen ehkä seuratuimmassa aamu-tv lähetyksessä uutsiankkuri putoaa tuolilta, ja ottaa asian huumorilla miljoonayleisön edessä, niin miksi sinunkaan pitäisi pelätä virheitä??? :)
Mutta palataan nyt takaisin ensimäisen tanssitunnin kokemuksiin. Opettajan kannustava ote oli erittäin suurena apuna jännityksestä eroon pääsemisessä. (Kiitos Teemu! :)) Suurin osa tunnilla mukana olleista olivat minun tapaan ensikertalaisia, mutta naisia. Olinhan minä pihalla kuin lumiukko, kun koreografiaa alettiin tekemään! :D Vaikka ennen pätkän opettelua käytiin kaikki tulevat liikkeet läpi, ei pääkoppa siltikään suostunut ymmärtämään mihin suuntaan jalkoja tulisi rytmin mukana viedä. Jalat vain kertakaikkiaan meni solmuun tai sitten liimautuivat paikalleen vaikka pää sanoi, että vasen jalka potku, viereen, oikea askel sivuun, oikea potku, viereen, vasen jalka askel sivuun ja sama alusta...
Tunnin jälkeen olo oli iloisen, epätoivoisen, sekavan, onnellisen ja hämmentyneen sekoitusta. Ensi reaktio oli, että onkohan tämä kuitenkaan minun juttua, kun mikään ei onnistunut? Hetken analysoinnin jälkeen totesin, että minä osasin liikkeet, perusrytmissä pysyin mukana, mutta pääkoppa ei vain ole tottunut ottamaan vastaan informaatiota siinä muodossa, missä tanssitunnilla informaatiota otetaan vastaan. Tyyliin: "Vii, kuu, sei, kaa, yy, kaa, koo, nee, vii ja kuu, sei ja kaa...". Tuohon vielä yhdistät askeleet ja yrität muistaa mikä liike tuli minkäkin jälkeen... Riittää siinä miettimistä! Ihminen kuitenkin tarvitsee erilaisia ärsykkeitä jotta tuo pääkoppa pysyy virkeänä vanhoille päiville asti :) Jokatapauksessa kokemus oli positiivinen ja opettajan lohdullisten sanojen jälkeen piti vain uskoa kovasti siihen mitä opettaja sanoo :) Ja todellakin, homma meni toisella kerralla paljon paremmin :)
"Toisella kerralla homma menee aina paremmin kuin ensimäisellä. Oppimisprosessi vaatii myös pääkopassa lepoajalla prosessointia."Teitpä mitä tahansa, on sinun opittava olemaan itselle vähemmän ankara. Virheitä ei pidä pelätä. Virheitä tulee. Omalla kohdallani tanssiharrastuksen aloittaminen opetti, että ei tarvitse olla täydellinen vaikka siihen voi kyllä pyrkiä.
Mokailu on taitolaji, sitä kannattaa harjoitella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti